Elinkeinoelämän eliitti on jumittunut eläkeiän korottamiseen vaatiessaan rakennemuutoksia. Viimeksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan entinen toimitusjohtaja Sixten Korkman  sanoi, ettei eläkeiän nostamista voi välttää.  Hän toki myöntää, että tämä on yksityiskohta.
 
Valtiovarainministeriö on vaatinut viiden miljardin säästöjä.  Vipusimena tätä alempien säästöjen saamiseksi on noussut eläkeiän korottaminen. On totta, että pitkällä aikavälillä vanhuuseläkeiän nostaminen ajankohtaistuu. Nyt eläkeiän nostaminen on kytketty valtiontalouden liikkumavaraan, ja poliitikoille syötetään väkisin soppaa, jossa säästöjen sijaan talouden tasapainottamisesta vaaditaan ”hinnaksi” eläkeiän alentamista.
 
Ensin on täysimääräisesti esitettävä ja käytettävä hyväksi muut keinot työurien pidentämiseksi. Työkyvyttömyydelle altistumista on vähennettävä tehostamalla työolojen parantamista ja ennalta ehkäisevää työterveyshuoltoa. Noin puolet tulee työkyvyttömyyden kautta eläkkeelle vuosittain. Miksi elinkeinoelämä ei puhu tästä?  Pitkäaikaistyöttömyyden torjunta – etenkin ikiääntyneillä – siirtää eläköitymistä. Työurien alkupäässä nuorten on päästävä kiinni työn syrjään nykyistä nopeammin. Vajaakuntoisten työllistymistä on tehostettava.
 
Näihin hyvä elinkeinoelämä pitää panostaa! Näihin työnantajat voivat vaikuttaa. Hokemalla mantraa eläkkeelle siirtymisiän nostamisesta ei pitkälle päästä. Työelämän hyvinvoinnin lisääminen on myös rakenneuudistus, ja se on tunnistettava näin.
 
Korkman sanoi TV1:n Ykkösaamussa, että säästöt ja valtio talouden tasapainottaminen eivät ole aritmetiikkaa. Näin on, vaikka Kokoomuksen kansanedustaja Samsa Kataja väittikin muutama päivä aikaisemmin, että valtiontalouden hoito on silkkaa matematiikkaa.  On vaarallista, että ykköspoliitikot ajattelevat näin.