Tavoitteissa ei ole moitittavaa. Keinot ovat arveluttavia. 

Helsingin Sanomissa (14.11.) olevan uutisen mukaan tätä uudistustyötä vetää työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Sosiaali- ja terveysministeriön  kansliapäällikkö Kari Välimäen mukaan ”järjestämisvastuun ja tuotannon pitää olla pääosin julkista”. Onko tarkoitus siirtää vastuuta palveluista yksityiselle sektorille?

 Valtaa kehittämistyössä on siirretty TEMille STM:stä ministeriötasolla. Toisaalla Sitra on ollut kaappaamassa asiantuntijajohtajuutta THL:ltä.  Sosiaali- ja terveyspalveluja vedetään yhä syvemmälle elinkeinopolitiikan piiriin.

”Hoivasektorin kehittäminen TEMissä on Virtasen mukaan hyvässä vauhdissa. Mitä tähän sanovat tehyläiset, superilaiset tai JHLn hoiva-alan ihmiset? Haluavatko he osaksi elinkeinopolitiikkaa?

                                                                                       *****

Tällainen ”kehitys” ei voi tapahtua ilman maksupolitiikan muutosta. Jo nykyisen tasoinen monikanavainen rahoitusmalli, jossa rahoitetaan yksityisiä palveluja Kelan kautta, syö julkisten palvelujen kehittämistä.  Terveydenhuollon julkisen rahoituksen osuus kansantuotteesta on supistunut reilussa kymmenessä vuodessa 80,9 prosentista (v. 1990) 74,2 prosenttiin (v. 2008).

 Yritysten tuottamat palvelut ovat vain maksukykyisten ulottuvilla. Tämä kasvattaa terveyseroja entisestään. Yritysten vetäminen palvelujen tuottajiksi suosii hyvätuloisten palveluja. 

 Tällä hetkellä yksityisten palvelujen asiakasmaksuosuus on julkisia huomattavasti korkeampi, noin 59 prosenttia palvelun hinnasta. Yrityksille ohjataan Kela-rahaa, joka on myös julkista rahaa. Tämä Kela-rahoitus kattaa osaltaan yritysvoittoja.

Nyt ollaan luomassa  ”hyvinvointivaltion korjausmallia”, jossa yhä enemmän ohjataan  julkista rahaa yksityiseen sosiaali- ja terveysalan bisnekseen.

                                                                                       *****

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiselle  ei ole järkiperusteita. Itse pidän mallia ”amerikkalaistyyppisenä”, vaikka kansliapäällikkö Virtanen väittää toisin. Terveys- ja osaa sosiaalipalveluista ollaan työntämässä yksityisten yritysten syliin. On aivan turha vedota suomalaisten yritysten nimiin. 

Palvelujen siirto yrityksille merkitsee ensinnäkin keskisuurta tai suurta yrityskokoa. Pienet eivät pärjää kilpailussa. Jatkossa yhä useampi palvelu olisi monikansallisten jättien hallussa yritysostojen kautta. Voi kuvitella, että hoitoalan yritykset kiinnostavat jatkossa myös lääkekeollisuutta. Pilleripurkki on hoitohenkilöstöä edullisempi. Korvaako kemiallinen hoitaja tulevaisuudessa ihmisen?

                                                                                       *****

Molemmat ”uudistajat” ovat taustaltaan sosiaalidemokraatteja. Kolmas demari. professori Arajärvi, näyttää olevan toista mieltä ja näkevän jopa tuhoisana yritystalouden pohjalta kehitettävän hyvinvointipolitiikan.