Uskon, että vaalitentit vaikuttavat tavanomaista enemmän äänestäjien mielipiteisiin. Äänestäjät ovat epävarmoja omasta kannastaan, puolueesta ja ehdokkaasta. Myös Suomen oloissa valtava meneillään oleva poliittinen murros lisää vaalipaneelien kiinnostavuutta ja merkitystä.

 
Vaalikeskustelut sähköisessä mediassa ovat alkaneet kulkea yhtä ja samaa uraa. Vaalitenttejä ovat hallinneet liikaa ajankohtaiset – kylläkin hyvin tärkeät – asiat. Vaalitenttien aikaperspektiivi yltää hädin tuskin hallituksen muodostamiseen, mutta sen jälkeen onkin melko sumeaa.
*****
Japanin ydinkatastrofi, Pohjois-Afrikan poliittinen liikehdintä ja viimeiseksi Libyan sota sekä EU-alueen maiden talousvaikeudet ovat hallinneet poliittista keskustelua. Vaalitenttien näkökulmasta Suomen voi arvioida olevan kuin lastu laineilla, jota ulkopuoliset tahot heiluttelevat, ja Suomessa tyydytään näihin reagoimaan.
 
Ällistyttävällä tavalla näihin asioihin vaaditaan yhtenäistä näkemystä. Edelleenkin ”se oikea”  ja hyväksyttävä näkemys tuntuu olevan suurten puolueiden kanta. Näkemysten ylituomariksi asettautuu media.
*****
Mediassa poliitikot keskustelevat suurista asioista. Kansa keskustelee monista muistakin asioista. Terveydenhuolto, eläkkeiden taso, vanhusasiat, työttömyys ja työelämän rankkuus, loppuun palamiset työelämässä ja eläkeiän nostaminen puhuttavat metroasemilla ja ostareilla.
 
Onko ihme, jos politiikka tuntuu kaukaiselta? 
 
Poliittiset toimittajat tekevät ohjelmia löytääkseen puolueiden eroja ja ristiriitoja puolueiden sisältä. Harvassa ovat keskustelut, joissa aidosti voisi visioida tulevaisuutta, olisi tilaa puhua ja syntyisi aito keskustelu poliitikkojen ja median välillä.
 
Printtimedia on kyllä kiitettävästi kysynyt asioita laidasta laitaan. Kymmeniä kyselyjä on tullut eri  tahoilta. Valitettavasti sähköisellä medialla on valtava ylivoima. Mutta onneksi: Suomessa on lukutaito korkealla!