Takana on vauhdikas politiikan viikko. Hallitus taipui ja veti pois eläkeiän korottamisen. Vahva kansalaismielipide, ay-liike ja poliittinen oppositio potkivat palloa samaan maaliin. Tämä osoittaa hyvin, että hallitus ei yksin määrää kaapin paikkaa politiikassa.

Pääministeri Matti Vanhanen kärsi arvovaltatappion. Kokoomus ja vihreät olivat täysillä mukana eläkeikää nostamassa, vaikka julkisuudessa lymyilivät Vanhasen selän takana. Kataiselle kokoomus taas loi pelastajan ja sovittelijan roolia. Toivon mukaan kansalaiset ovat olleet tarkkanäköisiä.

Vasemmistoliitto vastusti täysillä eläkeiän nostamista nostaen samalla esiin vaihtoehtoja. Vasemmistoliitto painottaa, että mekaanisilla ikärajoilla työelämässä jaksamista ei paranneta.

Me haluamme parantaa työelämän laatua ja hakea parannusehdotuksia, jotka aidosti parantaisivat työssä jaksamista. Duunissa on kivaa, kun asiat hoituvat ja työntekijällä on valtaa oman työnsä järjestämiseen. Aitoa työn iloa pitää tavoitella eikä keppiä!

Eläketaistelun aikana emme juuri nostaneet julkisuudessa esiin kolmikantaneuvottelujen merkitystä. Keskityimme työelämän laatuun ja eläkkeisiin.

On kuitenkin sanottava, että tämä oli harvinaisen röyhkeä ”vallankaappausyritys” hallituksen taholta. Hallitus ilmoitti yksipuolisesti eläkeiän korottamisesta, vaikka eläkeasiat on neuvoteltu yhteisesti työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kanssa. Työntekijöiden edustajat ovat istuneet näissä pöydissä tähän asti. Tämä taistelu osoitti, että istuvat jatkossakin.

Hallituksen muisti on lyhyt: elinaikaisen työiän pidentämistä tavoitteleva eläkeratkaisu tehtiin 2005. Tämä aika on aivan liian lyhyt, jotta vaikutukset voidaan nähdä ikääntyneiden kohdalla. Nuorille on tarjottava paremmat opintososiaaliset edut, jotta he pääsisivät töihin nykyistä aikaisemmin.