Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr) esittää, että uusittavaan perustuslakiin tulisi Nato-optio. Hän arvelee, että perustuslain uudistuksen yhtyedessä olisi hyvä varautua Suomen Nato-jäsenyyteen. Hän perustelee kantaansa sillä, että perustulain tulee olla pysyvä. Muutoksia tehdään harvoin.

Haaviston kanta yllättää täysin. Kanta on kuin suoraan kokoomuksesta. Näyttää siltä, että vihreät ovat lähenemässä tässä kokoomuksen Nato-kannan suuntaan. Haavisto ei esittänyt Nato-jäsenyyttä (to 20.11. TV.-uutiset), mutta mahdollisen Nato-jäsenyyden nostaminen peruslakikysymykseksi ei voi olla vain teoreettista pohdintaa.

On harmillista, että Haavisto nostaa Nato-kysymyksen perustuslain tasoiseksi asiaksi. Asialle ei ole perusteita, koska mitään päätöksiä ei ole olemassa ja toivottavasti ei tulekaan. Olisi perin merkillistä, että yhdellä sotilasliitolla olisi omat pykälänsä Suomen perustuslaissa. Tämä olisi askel - tai pikemminkin - pitkä harppaus Nato-jäsenyyttä pehmittävällä tiellä.

Perustuslain uudistamisessa on jo ennestään "pöydällä" monia puolueita erottavia asioita. Ilmeisesti suurimmaksi kysymykseksi nousevat presidentin ulkopoliittiset valtaoikeudet. Paine ulkopoliittisten valtaoikeuksien kaventamiseen ovat kovat. Kaikille puolueille tämä ei tunnu sopivan.
                                                                    *****
Suomi elää turvallisuuspolitiikan linjauksissaan militaristisissa mielialoissa. Hallitus on kieltäytynyt allekirjoittamasta joulukuussa jo 111 maan hyväksymää, rypäleaseet kieltävää Oslon sopimusta.

Ruotsi on toista maata. Porvarihallituksen pääministeri Fredrik Reinfeldt ilmoitti viime sunnuntaina, että Ruotsi allekirjoittaa rypäleaseet kieltävän Oslon sopimuksen. Ruotsissa kyetään muuttamaan hävittäjistä pudotettavat rypälepommit toisenlaiseksi asejärjestelmäksi. Suomessa miinoja korvaaviksi suunnitelluista rypäleaseista pidetään kynsin hampain kiinni.

Tämä tulee Suomelle kalliiksi, kun maa joutuu sitoutumaan rypäleaseiden kieltoon pakon edessä. Lisäksi maalla ei turvallisuupoliittisista syistä ole mitään syytä tarrautua rypäleaseisiin. Turvallisuusuhkiin ei voida vastata asein.

Suomessa uskottiin, että Jokelan surmat oli poikkeus, joka ei toistu. Jokelan surmien jälkeen keskustelu oli pinnalla vahvasti, mutta hallituksen toimintaa se ei jättänyt jälkiä.

Jokelan surmien jälkeen vaaditiin käsiaseiden rajoittamista. Mitään ei ole tehty. Aselupien myöntämisperusteita on kirjattu yli 90 sivua, ja mahdollisesti toimitettukin poliiseille. Kuinka moni on ne lukenut ja toteuttaa niitä? Poliisi on myöntänyt tänä vuonna yli 46 000 lupaaaseen hallussapitoon. Tänä vuonna luku noussee yli 60 000 reilusti eli samaan kuin viime vuonna.

Sisäministeri Anne Holmlund (kok) ei kuitenkaan ole aloittanut lakiuudistusta lupauksistaan huolimatta. Jokelan jälkeisen lupaukset jäivät lupauksiksi.

Holmlund on yrittänyt selitellä tekemisiään jopa vilpillisillä tiedoilla. Hän todisteli, että Jokelan jälkeen poliisin ohjeista aselupien myöntämiseen on tarkennettu. Tosiasiassa - ja hän on itsekin myöntänyt, tarkennukset tehtiin jo ennen Jokelaa.

Saako ministeri puhua muunneltua totuutta? Mielestäni ei. Suomessa tuntuu kuitenkin olevan "maan tapa", että poliittista vastuuta kannetaan vain yksityiselämässä tehdyistä mokista tyyliin Kanerva.

Holmlund on myös torjunut pääministeri Matti Vanhasen ehdottaman täyskiellon. Hän näkee ongelmana jo olemassa olevat aseet. Merkillinen perustelu. Ajetaan siis täysillä päin betoniseinää.

Tiettävästi Holmlund on myös äänestänyt tyhjää, kun EU:ssa vaadittiin ikärajan nostamista osan EU-direktiiviä. Tämä tapahtui Jokelan tapahtumien jälkeen. Onnistuiko ase-lobby vakuuttamaan Holmlundin?

Ikärajaa on syytä nostaa 18 vuotaan, ja samalla myös siirtää harrastusaseiden säilyttäminen ampumaradalle ja harrastupaikkoihin valvottuihin tiloihin. Nyt aseet ovat liian helposti käytettävissä - väärin.

Myös lääkärintodistus on unohtunut. Todistusta tulee vaatia, vaikka se onkin ongelmallinen monella tapaa.

Myös aseluvan peruuttamisen kriteerit on otettava käsittelyyn. Aseluvan perumista ja aseen takavarikointia tulee helpottaa, jos on syytä epäillä mahdollista väkivaltaa.

Eräs saksalainen tutkija (Yle Suomi 25.9.) ihmetteli, että miksi Kauhajoella ei puututtu asiaan, vaikka poliisi puhutti ampujaa. Hänen johtopäätöksensä oli, että merkit väkivaltaan oli havaittu.

Aseiden kielto ja rajoittaminen ei yksin pelasta väkivallalta. Kyse on koko elämän menosta ja arvoista. Miksi Suomi on niin väkivaltainen? Miksi meillä on niin paljon mielenterveysongelmia? Miksi niin moni lapsi ja nuori voi pahoin?

Tutkija Sami Borg esitti, että ennakkoääntäminen ja varsinainen vaalipäivä yhdistettäisiin yhtäjaksoiseksi. Borgin esitys kannattaa selvittää perusteellisesti. Kaikki keinot, joilla voidaan lisätä kiinnostuta äänestämiseen, ovat kullan arvoisia.

Luontevaa olisi, jos oikeusministeri Tuija Brax – muutoinkin asioiden innokkaana selvittäjänä – laittaisi työn alle selvityksen pikaisesti ennakkoäänestämisen ja varsinaisen vaalipäivän paketoinnista yhtenäiseksi ajanjaksoksi. Ennakkoäänestys voisi huipentua varsinaiseen vaalipäivään. Hyvä ajankohta voisi olla esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaalit.

                                                            ****
Nykyisessä järjestelmässä syntyy ennakkoäänestämisen päättymisen jälkeen "kuollut hetki". Vaali-innostus lässähtää noustakseen taas ennen  varsinaista vaalipäivää – enemmän tai vähemmän korkeaksi.

Olen kokenut ehdokkaana hyvin konkreettisesti vaali-innostuksen lopahtamisen ennakkoäänestämisen jälkeen. Äänestäjät ovat huomattavasti vähemmän kiinnostuneita vaaleista. Osa syystäkin käytyään  äänestämässä ennakkoon, mutta kiinnostuksen lopahtaminen tuntuu olevan laajempaa.

Vaalikampanjointi muistuttaakin nykyisin kaksi kyttyräistä kamelia: kampanja jakautuu ennen ja ennakkoäänestyksen aikana tapahtuvaksi ja toinen vaihde on päällä ennen varsinaista äänestyspäivää. Olisi hyvä jatkaa samoilla maitohapoilla aina varsinaiseen vaalipäivään saakka.

                                                *****
Ennakkoäänestämisen ja varsinaisen vaalipäivän paketointi yhdeksi äänestysviikoksi – tai mikä se pituus olisikaan – tiivistäisi kampanjointia. Jo nyt suuri osa äänestäjistä päättää hyvissä ajon äänestämisestään.

Kasvava joukko kuitenkin päättää äänestämisestään vasta parin viikon kuluessa ennen vaaleja, ja jopa vihon viimeiset päätökset tehdään äänestyskopissa. Uskon, että ääntämisen tiivistäminen yhteen jaksoon innostaisi myös epävarmoja äänestäjiä.

Kampanjoihin saattaisi tulla kaivattua karnevaalihenkeä, kun kampanjointi tiivistyisi superviikolle. Se innostaisi äänestäjiä ottamaan selvää ehdokkaista ja ehdokkaita taas tekemään kaikkensa juuri ennen vaalien päättymistä.

Hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle antaa vain osalle kaikkein pienituloisimmista. On hyvä, että pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempainrahaa sekä kuntoutusrahaa nostetaan edes työmarkkinatuen tasolle. Tiedossa on, että työmarkkinatuellakin olevista moni joutuu hakemaan toimeentulotukea, koska rahat eivät riitä asumiseen, ruokaan ja muuhun elämiseen.

Askel oli oikean suuntainen, mutta korotukset riittämättömiä. Minimitaso olisi pitänyt olla vähintään kansaneläkkeen taso (noin 560 euroa), joka ei edes ylitä tilastollista köyhyysrajaa. Lapsilisien korottaminen kolmannesta lapsesta kymppi per kuukausi menee monilta perheiltä siihen, että toimeentulotukea vähennetään samalla summalla eli käteen ei jääkään mitään.

Ministeri Katainen on väittänyt kohdentamista reiluksi. Annetaan harvoille, että on jotain jaettavaa eikä ripotella pikkusummina kaikille. Poliitikasta on tullut yhä enemmän retoriikkapolitiikkaa: näennäisillä hyvillä teoilla oikeutetaan ne teot, jotka jätetään tekemättä.

Hallitus ei paranna tosiasiallisesti pienituloisten asemaa. Eriarvoisuus ja tuloerot jatkavat kasvuaan. Myös keskituloiset jäävät - verohelpotushehkutuksesta huolimatta - vähälle. Päivähoitomaksut, ruoka, asuminen, energia ja muut elinkustannukset kallistuvat, ja raskainta tämä on pieni- ja keskituloisille.
                                                                     
Työttömät on aivan oma lukunsa. Oikeistohallituksen ideologian mukaan työttömät työllistyvät mitä enemmän heitä rangaistaan. Työttömät eivät hyödy mitään verohelpotuksista eivätkä päivärahojen korotuksista. Muutamalla lisäkymmenellä sentillä ei saa edes maitolitraa!
                                                               *****
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen hehkutti, että valtiovarainministeriön budjetti on muttunut hyvään suuntaan. Radiokommenteissaan on puhui "oppostiosta" ja "oppostion" tyytyväisyydestä. On syytä muistaa, että oppostio ei ole yhtä kuin SDP. Demarit eivät voi syleillä koko oppositiota kuoliaaksi retoriikallaan.

Toisaalta vähän ihmetyttävät Demarissa torstaina olleet huomattavasti kriittisemmät  Urpilaisen verokannat. Onko "omalle kentälle" "omassa lehdessä" viesti tahattomasti huomattavasti kriittisempi kuin valtamediassa samana päivänä? Saundi oli aivan erilainen.

Vasemmistoliitto esittää omat vaihtoehtonsa budjettiin eduskuntakäsittelyyn. Pieni- ja keskituloisille verohelpotusten kohdentamista vaatineet vihreät ja keskusta taipuivat kokoomuksen taakse budjettiriihessä. Mitään riitasointuja ei kuulunut enää tiedotustilaisuudessa. Entä eduskunnassa? Taipuvatko kansanedustajat eduskunnassa hallituksen taakse. Kyllä vain. Vaatimukset jäivät julkisuuspeliksi.
                                                            *****
Politiikassa agendalla oleva Georgian kriisi saa mitä kummallisimpia lieveilmiöitä ja kuohuntaa kotimaan poliittisella hiekkalaatikolla. Ulkoministeri Stubb (= kokoomuksen pyrkimykset) on valjastanut kriisin puolueen Nato-pyrkimysten vahvistamiseen. Puolustusministeri Häkämies (kok) vaati jo puolustusmäärärahojen korottamista vedoten kriisiin, johon onneksi hallitus ei taipunut.

Myös presidentti Halonen on saanut osansa. Hän osallistumisensa EU:n Georgia-kokoukseen on kyseenalaistettu vedoten Suomen ETYJ-puheenjohtajuuteen ja ulkoministerin rooliin neuvotteluprosessissa. Vaikka tälläkin on perusteensa , mutta ulkopolitiikan marssijärjestyksen muuttaminen kriisitilanteessa ei tunnu perustellulta. Etenkin kun Suomessa ulkopolitiittisessa päätöksenteossa presidentillä on yleensä ajateltu olevan merkittävä rooli kriistitilanteissa (nykyistenkin valtaoikeuksien aikana).

On ymmärrettävää, ettei prsidentti Halonen ole esiintynyt kovin näkyvästi julkisuudessa. Hänen yhteydenpitonsa ulkoministeriin ja pääministeriin tuntuu toimineen, ja hänellä on ollut myös "kulissien takaista" yhteydenpitoa eri tahoille. Olisvatko julkiset kannanotot  edistäneet  prosessia? Etenkin, kun Suomella on ETYJ-puheenjohtajajuus, jossa toimijana on ulkoministeri. Median kritiikki tuntuukin välillä kohtuuttomalta.

Uutiset kertoivat tänään, että alaikäisten viinan juontiin puututaan tarkastamlla kasseja. Jo edellinen Vanhasen hallitus valmisteli saman suuntaisen esityksen, joskin vielä lisättyn ruumiin tarkastuksilla. Tätä edellinen eduskunta ei hyväksynyt.

Nyt asia on tulossa siis "livennetyssä" muodossa. Nuorten alkoholin juominen on huolestuttavaa, mutta jokin raja valvonnassa/kyttäämisessä pitää olla. Kyse on jälleen kerran poliisiin valvontaoikeuksien lisäämisestä. Nuorten kasseja voisi tarkistaa julkisella paikalla luvattoman alkoholin löytämiseksi.
Kyse on myös yksityisyyden suojasta.

Miten pitkälle valvonnassa voidaan mennä? Kassi- ja repputarkastukset kaduilla, puistoissa ja muissa tiloissa ovat aivan toista luokkaa kuin tarkastukset festareilla, konserteissa tai urheilukisoissa.

Nuorten juominen tuskin tarkastamisesta vähenisi, mutta sen sijaan siirtyisi "pimeisiin" paikkoihin, pois "sosiaalisen valvonnan" alta. Juominen jopa saattaisi lisääntyä, jos syntyy uudenlaista tapakulttuuria juomiseen. Harkintaa siis asiaan!

Odottelen Kuopion torin reunalla kahvilassa Vasemmistoliiton toriteltan pystyttämistä. Sää on puolipilvinen; viimeksi täällä vieraillessani satoi ja tuuli otti mittaa teltasta. Kuopion kesätori on yksi mualiman vilikkaimpia. Nyt ihmisiä kulkee kovin harvakseltaan ja syksyn harmaissa...

Kuopioon ei kannata tulla hakemaan seksiterapiaa. Sitä on tarjolla niukasti ja se on kallista. Näin tietää kertoa paikallinen maakuntalehti.

Mutta ei hätää, naistentautien erikoislääkäri ja kliininen seksologi antaa neuvoja seksiongelmiin aivan Savon Sanomien hintaan: rakasteluajat kannattaa laittaa kalenteriin, kuntosali- ja pyykkipäivien väliin. Uupuneet, työnsä ja lastensa raskauttamat vanhemmat jaksavat pitää näin kiinni petipuuhista.

Suomalaisten rakastelu on vähentynyt tällä vuosituhannella. Muut puuhat kiinnostavat enemmän. Seksologin mukaan etenkin miesten haluttomuus on lisääntynyt. Raskas työ ja raskaat huvit verottavat osansa haluista. 

Vallitseva käsitys tuntuu kuitenkin olevan, että rakastella pitää - vaikkapa kalenterin avulla. Elämä kyllä muuttuu tylsäksi, jos tähänkin asiaan tarvitaan kalenteria. En suosittele, vaikka minulla ei olekaan kokemustietoa asiasta.

On Kuopiossa muitakin huolia. Neurologian hoitojonot ovat venyneet satoihin ja pakottavat hoitohenkilöstön iltatöihin, lasten leikkipuistoja uhkaa lakkauttaminen ja jäte- ja vesimaksuja uhkaavat korotukset. 

Mutta puukauppa käy; hallituksen puukaupalle avokätisesti antamat veronkevennykset ovat "villinnyttäneet" savolaiset metsänomistajat. Heille annetaan, joilla jo on. Se on hallituksen  motto.

Aluksi terveisiä Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksesta. Täällä haetaan vaihtoehtoa vaihtoehdottomalta näyttävään politiikkaan.

Ensi vuoden budjettiliihi lähestyy. Mitä lähemmäksi budjettiriihtä tullaan sitä enemmän hallituksen nokkamiehet puolustuvat kaikille ripoteltavia veronkevennyksiä, joista hyötyvät vain hyvätuloiset. Viimeksi asialla oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi.

Ministerit Katainen ja Vanhanen puhuvat yhtä ja tekevät toista. Puheet sosiaalisesta hallituspolitiikasa ovat silkkaa huuhaata, jolla propagoidaan hallituksen epäsosiaalisen politiikan puolesta. Julksisuus yleensä nielaisee syötin nikottelematta. 

Keskusteluagenda - ja myös politiikka - näyttää vaarallisen vaihtoehdottomalta.  Verokeskustelu on tästä oiva esimerkki. Vaihtoehdot jäävät keskustelussa marginaaaliin.

Vaihtoehdottomuuden politiikassa myös vaikutusten arviointi jää sivuun. Nyt on syytä puhua veroalen hyötyjistä (=rikkaat ja hyvätuloiset) ja häviäjistä (=pieni- ja keskituloiset sekä tulonsiirroilla elävät). Aikaisemmin tämä asia ei ole ollut kovin selkeä hallituspuoluedemareillekaan.

On puhuttava myös aidosta veroremontista. Yksi juonne tässä pitää olla pääomatulojen verotuksen nostaminen samalle viivalle palkkaverotuksen kanssa. Samalla on tulovertotuksen alarajaa nostettava vähintään kymppitonniin. 

Nyt työmarkkinatuella olevat joutuvat hakemaan sossulta rahaa toimeentulotukena verojen maksuun. Eihän tässä ole järkeä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen koplaa ruuan arvonlisäveron alennuksen ja kauppojen aukioloaikojen pidentämisen. Koplaus on käsittämätön, myöhäsyntyinen ja perusteeton.

Hallitus on luvannut alentaa arvonlisäveroa. Kataisen koplaus on perusteeton eikä hän olekaan esittänyt mitään uskottavia perusteita perusteita ruuan veroalen ja aukioloaikojen pidäntämisen kytkökselle. 

Kauppojen aukioloaikojen pidentämistä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Aukioloaikojen pidentäminen lisäisi edelleen kaupan pätkätöitä. Vastuu kannattavuudesta siirtyisi yhä enemmän työntekijöille. Epämukavat työajat lisääntyisivät edelleen.

Kuluttajalle aukioloaikojen pidennys toisi kyllä lisäaikaa, mutta mitään tarvetta tähän ei ole. Sen sijaan kylläkin olis syytä selkiyttää nykyistä aukioloaikojen viidakkoa - lisäämättä aukioloaikaa.