STT uutisoi Vasemmistoliiton ay-liikkeeltä saamasta vuoden 2007 rahoituksesta. Uuttisointia on syytä täydentää.

Uutisoinnissa on annettu ymmärtää, että peittelemme rahoitusta. Ilmoitin toimittajalle selkeästi, että rahoitus tulee useilta SAK-laisilta vasemmistoryhmiltä yhteensä 48 000 euroa. Tätä toimittajan ei olisi tarv innut kirjoittaa arvailevaan muotoon. JHL:n vasemmistoryhmä on omalta osaltaan ilmoittanut julkisuuteen 11 000 eurosta.

STT:n toimittaja kysyi myös haastattelussa, että onko Vasemmistoliitolla mitään vastaan, jos lahjoittajat julkistavat lahjoitttamansa summat. Vastasin, että Vasemmistoliitolla ei ole mitään tätä vastaan, että lahjoittajat kertovat julkisuuteen lahjoittamansa summat.

Kerroin periaatteesta, että lahjoittajien nimien julkaiseminen edellyttäisi mielestäni hyvän tavan mukaisesti keskustelua lahjoittajien kanssa. Lahjoituksen yhteydessä julkistamisesesta ei vuonna 2007 ole sovittu.

”Hyvät uudistukset epäonnistuvat, jos ihmiset eivät kuule mitään muuta kansanedustajistaan ja kunnallispoliitikoistaan kuin heidän väärinkäytöksiään”, kirjoittaa Polly Toynbee The Guardianissa (27.7).

Tutkimukset Britanniassa osoittavat, että ihmiset kokevat elämänsä menevän parempaan suuntaan. He eivät näe tällä yhteyttä politiikkaan. He kyllä kytkevät heikosti menevät asiat ja poliitikot yhteen.

Toynbee kysyy, että mitä politiikalle tapahtuu, jos ihmiset eivät usko edes omin silmin näkemiään ja kokemiaan parannuksia. Mitä tapahtuu demokratialle, jos ihmiset kokevat politiikan olevan pelkkää ”paskaa” ja väärinkäytöksiä?

Toynbee osoittaa sormella mediaa: yksi ulkomainen  ja pari muuta veropakolaisena elävää lehtiparonia eivät ole kiinnostuneita brittiläisestä arkitodellisuudesta.

                              *****

Toynbee siteeraa pariakin tutkimusta, joiden mukaan kansalaisten huoli esimerkiksi koulutuksesta, nuorten huumeiden käytöstä ja hengailusta ovat vähentyneet. Yleinen tyytyväisyys on noussut 80 prosenttiin, ja verotuksesta huolissaan on vain muutama prosentti. Eniten ihmisiä huolestuttaa talous.

Tutkimuksista löytyy yksi asia ylitse muiden: luokka-asema määrittää elämää.

Köyhät asuvat köyhien naapurissa, menevät keskenään naimisiin ja ovat köyhiä vielä eläkkeelläkin. Hyvätuloisten lapsilla on jo kolmivuotiaina vähintään kaksikertaiset valmiudet kouluun verrattuna pienituloisten lapsiin. Viisivuotiaina hyvätuloisten perheiden lapsilla on  kaksikertainen sanavarasto.

Sosiaalinen liikkuvuus on heikkoa, ja epätasa-arvoisuus sementoituu elinikäiseksi. Tähän elämään eivät poliitikot saa otetta, vaikka parannuksia tapahtuukin. Yleinen epätasa-arvon kokemus peittää kaiken muun.

                                     *****

Myös Suomessa politiikka on monien mielestä yhdentekevää tai oman edun tavoittelua. Vaalirahasotkut, tekstarikohut, ihmissuhdeseikkailut ja muut yhtä vähän politiikalle kyseenalaista mainetta niittäneet sotkut vieroittavat tehokkaasti ihmisiä politiikasta.

Skandaalit ovat median lempikauraa. Vallan vahtikoirat tekevät demokratialle karhunpalveluksen ei paljastaessaan vääryyksiä, vaan keskittyessään vain vääryyksiin.

Politiikasta on tullut kevyttä mediapeliä, jatkuvaa nyrkkeilyottelua, jossa yritetään hakata naapuri mustelmille. Poliitikot käyvät armotonta kamppailua julkisuudesta. Media on ainut varteenotettava kansalaisten kohtaamispaikka – vielä.

Toynbee esittää mielenkiintoisen huomion: ”blogijulkisuus” on lisääntynyt valtavasti, mutta informaatiota politiikasta se ei ole vahvistanut. Päinvastoin: politiikan vastaisuus rehottaa entistä pahemmin. Briteissä löytyy kyllä aineksia: poliitikot ovat erikoistuneet kulukorvauksilla keinotteluun.

Kokoomus ajaa kaksilla raiteilla maahanmuuttopolitiikassa. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen ja saman puolueen ehdokas Johanna Korhosen ”älähdykset” ovat oikeaan osuneita. Kokoomus ei ole uskottavasti sanoutunut irti ehdokas Kai Pöntisen maahanmuuttajavastaisesta ajattelusta.

Pöntinen on jatkanut kohuilmoitteluaan maahanmuuttajia vastaan. Merkillisesti kohu nousi vasta sen jälkeen kun Pöntisen näkemykset tulivat esiin printtimediassa. Hänen nettisivuillaan näkemykset ovat olleet luettavissa jo viikkoja. Pöntisen maahanmuuttajavihamielisistä näkemyksistä on käyty keskusteluja myös verkossa.

Kokoomusjohto ei siis ole ollut epätietoinen ehdokkaan näkemyksistä.

Kiinnostavaa onkin, että saako meillä verkossa kirjoitella vapaasti maahanmuuttajavihamielisesti median puuttumatta siihen? Annetaanko verkossa kirjoittelulle ja mainonnalle enemmän vapauksia? Monet tutkijat ovat olleet huolestuneita vihapuheen lisääntymisestä verkossa.

Vaalien jälkeen onkin syytä käydä keskustelua verkon vaalikirjoittelun ja –mainonnan rajoista.

Hyvien tapojen ja myös sananvapautta linjaavien lakien tulee toimia myös verkossa. Vihapuhetta jotain ihmisryhmää tai joitain ihmisryhmiä kohtaan ei tule sallia verkossakaan.

Näihin vaaleihin on jäljellä enää vain muutama päivä. Puolueiden on syytä palata vaalien jälkeen ja arvioida viileästi verkossa käytyä maahanmuuttajakeskustelua ja verrata sitä printin pelisääntöihin. Puolueet lukuun ottamatta perussuomalaisia allekirjoittivat ennen vaaleja linjauksen, jonka mukaan vaalikampanjoinnista kitketään rasistiset piirteet.

Europarlamenttivaalien ennakkoäänestys alkaa jo ensi viikolla keskiviikkona. Kampanjoinnissa on yhtä hiljaista kuin huopatossutehtaassa. 

Gallupit ennakoivat heikkoa äänestysaktviisuutta. Tämä näkyy toritilaisuuksissa. Ihmiset eivät edes "haistattele". Välinpitämättömyys tuntuu olevan vallitsevin fiilis.

Onneksi osa kansalaisista on kiinnostuneita. Suurin ongelma tuntuu olevan, ettei EU:sta ole tietoa. Toinen huoli on, että apparaatti keskittyy päättämään toisarvoisista asioista. Kolmas epäily kohdistuu vaikutusmahdollisuuksiin. Ei uskota, että Suomella saatikka sitten yksittäisellä mepillä olisi mitään päätösvaltaa.

Itse olen sitoutunut tiedottamaan EU:n päätöksistä, jos tulen valituksi. Mepit voivat palkata avustajia, ja itse haluaisin osan tästä kohdentaa yhteydenpitoon Suomessa. Eivät kansalaiset voi luottaa sellaiseen, jota he eivät tunne.

Päätöksenteon muuttaminen toisille urille onkin jo kinkkisempi juttu. Vaikuttaminen vaatii yhteistyösuhteiden luomista; lobbaamista naapuriryhmiin ja sitkeyttä. Talouslaman koettelemassa Euroopassa yhä useampi haluaa vetää kotiinpäin. Suuret maat etunenässä.

Parlamentissa on taisteltava suomalaisten etujen puolesta, unohtamatta kuitenkaan muuta maailmaa. Moni torikeskustelija haluaisi rakentaa muurin Euroopan ympärille, jotta "vieraat ainekset" eivät pääse Eurooppaan ja eikä etenkään Suomeen.

Eurooppa ei voi eristäytyä. Monet asiat - lähtien ilmastonmuutoksen torjunnasta tai finanssimarkkinoiden sääntelystä - vaativat myös globaalia yhteistyötä. Haluan painottaa myös EU:n roolia konfliktien ennalta ehkäisijänä. On jatkettava vahvaa kehitysyhteistyötä sosiaalisen eriarvoisuuden poistamiseksi.

Viime viikonloppuna vihreät, perussuomalaiset ja RKP kokoustivat sopivasti juuri EU-vaalien alla. Kovin olivat erilaisia puolueiden julkikuvat.

Yhden viikonlopun aikana puheenjohtaja Tarja Cronbergin EU-linjauksista tuli puheenjohtaja Anni Sinnemäen linjauksia.  Vihreät tähtäävät samaan sarjaan laskussa olevan Keskustan kanssa parin eduskuntavaalien jälkeen. RKP taas tuntuu tarrautuvan yhä tiukemmin tähänkin asti heikosti kantaneeseen kielipuolueen rooliin.

                              *****

Perussuomalaiset jatkavat Soinin linjalla huolimatta kunnallisvaaleissa nousseista Suomen Sisun valtuutetuista. Heidän edustajansa jäivät puoluehallituksen ulkopuolelle. Uutisoinnissa nostettiin esiin ”maahanmuuttajavastainen siipi” vastakohtana perusperussuomalaisille.

Miten perussuomalaisten kannattajat kestävät Timo Soinin eurovaaliehdokkuuden? Gallupit osoittavat pahimman hypen taittuneen. Kannatus on laskussa.

Nato-myönteinen, äärioikeistolaiseen Libertas-parlamenttiryhmään matkalla oleva Soini ei olekaan enää se sama ”vanha” Soini, joka haistattaa EU-eliitille.  Soini nauttii kohta itsekin 7 000 euron palkkaa, kuten kuka tahansa meppi.

Sitoutumaton Halla-aho hommailee perussuomalaisissa. Pikkuhiljaa julkisuus näyttää nostavan Halla-ahoa. Kuinka kauan hän tyytyy hengailemaan puoluekokouksessa haluamatta valtaa? Euroehdokkuudestaan hän totesi muun muassa, ettei hän halunnut lähteä hajottamaan maahanmuuttajakriittisiä voimia.

Ei ole puheenjohtaja Timo Soinilla helppoa.

Olin mukana tiistaina 12.5. lähetetyssä Ajankohtaisessa kakkosessa, jonka aiheena oli eurovaalit. Lähetys oli kuvattu Linnanmäellä edellisenä lauantaina. Mikäli lähetys jäi sinulta katsomatta, niin se löytyy myös Yle Areenasta.

Katso Ajankohtainen kakkonen 12.5.2009.

Demarit tavoittelevat Vasemmistoliiton ja vihreiden äänestäjiä eurovaaleissa. Demarit yrittivät tätä samaa edellisissä eduskuntavaaleissa. Huonolla menestyksellä.

Demareiden vaaliajattelussa on perustavaa laatua oleva valuvika. Puolue lähtee kilpailemaan vasemmiston sisällä. Urpilainen on kääntänyt takkinsa puoluekokouksen jälkeen. Siellä hän julisti suureen ääneen suuntaavaansa keskustaan.

Mistä nyt mielenmuutos? Siitäkö, että linjaus hämmensi demareiden omia kannattajia?

Demareiden eurovaalitavoite on taskulaskintaktiikkaa. Mielipidemittaukset kertovat toki, että niin Vasemmistoliiton kuin vihreidenkin kannattajat tuntevat vetoa demareihin, ja päinvastoin demareista on vetoa Vasemmistoliittoon.

Edellisten eduskuntavaalien edestakainen liike oli plussaa Vasemmistoliitolle.  Nyt demarimiehiä houkuttavat myös perussuomalaiset. Onko tämä nyt muka vastaisku?

Urpilaisen linjaukset ovat lyhytnäköisiä. Suomessa on porvarihallitus. Euroopan parlamenttia hallitsevat porvarit.

Onko järkeä yrittää tavoitteellisesti kaventaa vasemmiston asemia Euroopassa? Ihmisten hyvinvoinnin, työelämän kehittämisen, ilmastonmuutoksen torjunnan ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta  olisi tärkeää vahvistaa eikä heikentää vasemmistoa.

Ihmettelin linjausta eräälle aktiivikunnallispoliitikolle (sd). Hänkään ei ollut oivaltanut linjausta.

                                                            *****

PS.

Kiintoisa valinta demareilta. Teollisuuden Palkansaajien Euroopan Parlamenttivaalitapahtuma Helsingissä 12.5. ei kiinnostanut demareita. Ainoat paikalla olleet työväenpuolueiden meppiehdokkaat olivat Vasemmistoliitto ja Kokoomus.

Demarit junailivat samaan aikaan eri puolilla Suomea.

Pääministeri Vanhanen oli taas vauhdissa Eurooppa-päivänä. Hän moitiskeli meppejä väärin äänestämisestä.

 Vanhanen ei ollut ensimmäistä kertaa liikkeellä moittiessaan Eurooppa-päivänä meppejä kuljetusalan yrittäjien työajan sääntelyä koskevasta äänestyksestä. Vanhanen on moittinut meppejä myös työaikaa koskevan direktiivin hyväksymisestä. Joulun alla Suomen hallitus olisi ollut valmis pistämään työntekijät päivystämään ilman palkkaa. Parlamentti äänesti toisin.

Työelämän turvallisuutta ja inhimillisyyttä parantavat lait näyttävät olevankin keskustalle ja Vanhaselle punainen vaate.

Euroopan parlamentissa vastakkain eivät ole eri maiden edut, vaan siellä tehdään politiikkaa arvovalintojen pohjalta kuten Suomen eduskunnassa tai hallituksessa. Vanhasen kritiikki osoittaa uskomatonta piittaamattomuutta Euroopan parlamentin luonteesta ja sen jäsenten asemasta. Mepit edustavat valitsijoitaan, eivätkä maittensa hallituksia.

Pääministeri Vanhasen on syytä tottua hallituksen linjauksesta poikkeaviin meppien näkemyksiin. Parlamentin valta kasvaa eurovaalien jälkeen ja sen myötä itsetunto päätöksenteossa. Hallituksen on syytä oppia hyväksymään, että parlamentti tekee sen linjauksista poikkeavia päätöksiä jatkossakin. 

Ydinaseriisunta ei ole ollut kovin muodikasta. Eräs toimittaja totesi, että "ai, niitä on vielä olemassa". Ydinaseriisunta saa uutta vauhtia, jos nyt napataan kiinni presidenttien Obaman ja Medvedevin puheista.

Venäjän presidentti Medvedev tuki Helsingin yliopistossa tänään pitämässään puheessa presidentti Obaman taannoin Prahassa tekemää aloitetta ydinaseriisunnasta. Medvedev keskittyi puheessaan varsin pitkään turvallisuuspolitiikkaan.

Molemmat presidentit tekivät aloitteensa "tietyin varauksin".  Medvedev nosti esiin muun muassa, ettei avaruutta saa aseistaa eikä tavanomaisia strategisia aseita saa lisätä eikä ydinaseita saa kerätä varastoihin. Obamalla oli omat ehtonsa.

Kyynisesti voi tulkita, että presidentit pelaavat poliittista peliä, jossa panoksena on paalupaikka kansainvälisessä politiikassa. Osa on varmasti tätäkin. Itse kuitenkin haluan, että ydinaseriisunta otetaan vakavasti. Pienetkin askeleet aseriisunnassa ovat arvokkaita.

Etenkin Obaman Prahan lausunto antoi toivoa, että jotain voisi tapahtua, vaikka hitaastikin. Lisätoivoa antoi, että Medvedev otti asian esiin myös uuden poliittisen arkkitehtuurin rakentamisen "Helsingin hengessä". 

Ajatus uudesta turvallisuuspoliittisesta arkkitehtuurista ei ollut uusi, mutta sitä ei ole otettu kovin avosylin vastaan Euroopan unionissa. Nyt Medvedevillä oli astetta konkreettisempi idea. Hän haluaa kerätä laajasti eri tahot Euroopan unionia, IVY-maita ja Natoa myöten huippukokoukseen.

Ei niin hyvää, jotta ei jotain piikkejäkin. Medvedevillä oli piikkejä tarjota niin EU:n kuin USA:n kin suuntaan. Venäjä haluaa olla itsetietoinen, mutta ei välttämättä täysin itseriittoinen kansainvälinen toimija.

Ihmisoikeksista puheessa ei mainittu. Niiden pitää olla kuitenkin osa "uutta turvallisuupoliittista arkkitehtuuria". Sananvapaus, ihmisoikeudet ja demokratia ovat kivijalkoja rakennettaessa turvallisempaa maailmaa.

Hesarin Vieraskynäpalstalla (30.3.) Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander ja erikoistutkija Heikki Taimio kirjoittavat mainiosti valtion velasta. Vahinko, että harvat lukevat pääkirjoitussivuja!

Valtiovarainministeri Kataisen (kok) hokema, että "valtion taloutta on hoidettava kuin kotitaloutta" joutuu naurettavaan valoon. Itseäni se on aina ärsyttänyt populistisuudellaan ja naiivilla yksinkertaistamisellaan.

Valtion velkaa ei makseta samalla tavalla takaisin kuin kotitaloudessa. "Valtion velan maksamatta jättäminen on aina ollut ennemmin sääntö kuin poikkeus", todetaan kirjoituksessa. Suomen valtion velka on tällä hetkellä Euroopan keveimpiä, ja hyvällä taloudenpidolla voidaan rakentaa velalla siltaa yli lamavuosien palveluja ja perusturvaa leikkaamatta.

Kiander ja Taimio toteavatkin, että "tulevilla sukupolvilla on hyvin varaa maksaa julkisen velan kasvun aiheuttama vaatimaton lisärasite. Hidaskin talouskasvu nostaa yleistä tulotasoa runsaasti muutaman vuosikymmenen aikana".

Vanhasen ja Kataisen puheet velan kasvattamisen vaaroista ovat vastuuttomia. On osattava ajatella pidemmälle kuin seuravaan tai sitä seuraavaan kvartaaliin, joka näyttää olevan näiden ministereiden ymmärryksen piirissä.

Ihmiset on ehdollistettu "maksamaan valtion velkaa". Surullista on, kun Hakaniemen torilla vanha mummokin tulee purkamaan huoltaan valtion velasta.

Valtion velasta - ja ylipäänsä talodesta - on helppo levittää vinoa ja jopa valheellista tietoa. Talousasioita on mystifioitu ja tehty tavallisella järjellä käsitettävistä asioista munkkilatinaa, joka sulkee ulkopuolelle tavalliset ihmiset. 

Takana on vauhdikas politiikan viikko. Hallitus taipui ja veti pois eläkeiän korottamisen. Vahva kansalaismielipide, ay-liike ja poliittinen oppositio potkivat palloa samaan maaliin. Tämä osoittaa hyvin, että hallitus ei yksin määrää kaapin paikkaa politiikassa.

Pääministeri Matti Vanhanen kärsi arvovaltatappion. Kokoomus ja vihreät olivat täysillä mukana eläkeikää nostamassa, vaikka julkisuudessa lymyilivät Vanhasen selän takana. Kataiselle kokoomus taas loi pelastajan ja sovittelijan roolia. Toivon mukaan kansalaiset ovat olleet tarkkanäköisiä.

Vasemmistoliitto vastusti täysillä eläkeiän nostamista nostaen samalla esiin vaihtoehtoja. Vasemmistoliitto painottaa, että mekaanisilla ikärajoilla työelämässä jaksamista ei paranneta.

Me haluamme parantaa työelämän laatua ja hakea parannusehdotuksia, jotka aidosti parantaisivat työssä jaksamista. Duunissa on kivaa, kun asiat hoituvat ja työntekijällä on valtaa oman työnsä järjestämiseen. Aitoa työn iloa pitää tavoitella eikä keppiä!

Eläketaistelun aikana emme juuri nostaneet julkisuudessa esiin kolmikantaneuvottelujen merkitystä. Keskityimme työelämän laatuun ja eläkkeisiin.

On kuitenkin sanottava, että tämä oli harvinaisen röyhkeä ”vallankaappausyritys” hallituksen taholta. Hallitus ilmoitti yksipuolisesti eläkeiän korottamisesta, vaikka eläkeasiat on neuvoteltu yhteisesti työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kanssa. Työntekijöiden edustajat ovat istuneet näissä pöydissä tähän asti. Tämä taistelu osoitti, että istuvat jatkossakin.

Hallituksen muisti on lyhyt: elinaikaisen työiän pidentämistä tavoitteleva eläkeratkaisu tehtiin 2005. Tämä aika on aivan liian lyhyt, jotta vaikutukset voidaan nähdä ikääntyneiden kohdalla. Nuorille on tarjottava paremmat opintososiaaliset edut, jotta he pääsisivät töihin nykyistä aikaisemmin.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ilmoitti, että hän päätti korottaa eläkeikää 63 vuodesta 65 vuoteen hiihdellessän Rukan hangilla.

Pääministeri sai aikaan mylläkän, jossa ammattiyhdistysliike ja vasemmisto ovat liikkeellä. "Tämä oli taivaan lahja oppostiolle", on todettu usealla taholla.

Tosi on. Hallituksen linja kirkastui kansalaisille kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Pääministeri Vanhasen poliittista viisautta/sen puuttumista olen ihmetellyt. Uskoiko hän, että eläkeiän nostaminen on läpihuutojuttu?

Ensimmäisen kerran 90-luvun alun jälkeen jonkin poliittisen päätöksen epäoikeudenmukaisuus puhuttaa ihmisiä, jopa kapakkapöydissä.

Vanhasen lausahdukset eläkepäätöksestä ovat olleet poliittisessa viisaudessaan pääministeri Anneli Jäättenmäen (kesk) tokaisujen tasoa. Ne tokaisut johtivat Jäätteenmäen eroon.

Keskelle tätä mylläkkä lasketui Niilin lähteiltä kaiken kokoava ja neuvottelujen kättä tarjoava valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok), joka on seurannut Egyptin lämpimistä Vanhasen hiillostamista. 

On vastenmielistä katsoa tätä mediapeliä: perjantaina Katainen tarjoaa työmarkkinajärjestöille neuvotteluja, rauhoittelee ikään kuin ulkopuolisena - puhtaana kaikista ikävistä päätöksistä -  syntynyttä kansalaisliikehdintää. Lauantaina kiirehti EK:n Fagernäs kiittelemään hallitusta neuvottelutahdosta.

Moni on kysynyt, että mitä hallitus ajaa tällä takaa? Työssä voi jatkaa nyt 68-vuotiaaksi superkarttumalla, jos terveys kestää. Hallituksen "pakkotyömalli" heikentää vain asioita ja synnyttää pakoa eläkkeelle. 

Päällä olevaan finanssikriisin synnyttämään lamaan hallitus ei ole löytänyt keinoja. Tulipa tuluskukkaro, eläkeiän nostaminen!

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen toivottaa Kansan Uutisten Viikkolehdessä (20.2.) "vastuulliset vasemmistoliittolaiset" omaan puolueeseensa. Urpilainen jakaa Vasemmistoliiton kannattajia "vastuullisiin" ja ilmeisesti vastuuttoomiin - mitä hän sitten vastuullisuudella tarkoittaneekaan.

Urpilainen yrittää rakennella punavihreää, unelmien sosiaalidemokratiaa. Vasemmistoliitto voisi toivottaa demarit tervetulleeksi jo 90-luvulta lähtien punavihreyttään korostaneeseen puolueeseen.

Arvotkin Urpilainen linjaa kuin suoraan Vasemmistoliiton ohjelmista. Me olemme olleet tasa-arvon, vapauden ja kestävän kehityksen tiellä jo pitkään.

SDP on lähdössä kalastelemaan Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajia. Arvioin, että strategia karahtaa karille. Keskustaan ankkuroituvana punavihreänä unelmien puolueena SDP ei tunnu uskottavalta edes omien kannattajiensa silmissä. Osa on pakenemassa perussuomalaisiin.

Vasemmistoliiton kannattajien kosiskelu demareihin on vasemmiston kokonaiskannatuksen kannalta lyhytnäköistä. Ainhan joku viialainen voi livahtaa "vihreämmälle oksalle" demareihin, mutta siihen se jää.

Vasemmiston on kyettävä hakemaan kannattajiaan "nukkuvista" ja politiikkaan kriittisestikin suhtautuvista. Se on iso haaste, johon Vasemmistoliitto vastaa omalla toiminnallaan. Koko poliitikan kenttä on liikkeessä. Äänestäjät hakevat uusia kasvoja ja asioita. Tähän tarpeeseen vasemmistopuolueiden on vastattava.

Medialla on "uutinen": perussuomalaiset, jonka nousua media kasvattaa lumivyöryn tavoin.

Ensin media arvostelee perussuomalaisia rasismista. Heti seuraavana media kertoo ykkösuutisena, että Soini on toista mieltä. Hesari (19.2.) oli päässyt jo empatian tasolle. Soinilla on niiiin vaikeaa torjuessaan koko ajan rasismisyytöksiä "joka nurkan takana".

YLE Uutiset on pistänyt kasan rahaa perussuomalaisten markkinointiin. Taloustutkimukselta ei yhdellä eikä kahdella tuhannella eurolla irtoa yhden puolueen profiili. Yle teki palveluksen perussuomalaisille: tutki profiilin, teki uutisen, jota koko media vyöryttää ja puolue sai käyttöönsä profiilitutkimuksen - ilmaiseksi markkinointiinsa.

Media on ilmiön, mutta ei syiden jäljillä. Odotankin mielenkiinnolla analyysejä perussuomalaisten nousun syistä.

Perussuomalaisten nousu ei ole yllätys eurooppalaisessa poliittisessa kontekstissa. Työntekijöihin vetoavia, vasemmistolta kannatusta syöviä populistipuolueita on syntynyt - ja kuihtunut -  Euroopassa. Perussuomalaisillakin oli jo yksi alku. Se kaatui kansanedustaja Halmeen töppäilyhin. Tuolloin Euroopassa oikeistopopulismi oli vahvassa vedossa.

Yksi syy on kansalaisten politiikan vastaisuus. Puoluekentällä muut puolueet "vanhoiksi puolueiksi" leimannut perussuomalaiset näyttäytyy toisaalta epäpoliittisena ja toisaalta protestipuolueena. Se vetää kannattajia nukkuvista ja protestoijista. Puolue näyttäytyy "herravihaisten" miesten puolueena.

Niin kauan nousua voi kestää, kun poliittiset näytöt puuttuvat. Nyt puolue ratsastaa mielikuvilla.

Ulkomaalaislain käsittely eduskunnassa on tyypillinen taktinen poliittinen mediatemppu. Valiokunnassa, jossa asioihin vaikutetaan, perussuomalaiset eivät tehneet omia esityksiä. Esityset tuotiin TV-kameroille. Esimerkiksi Ahon hallituksen aikana pääministeri Esko Aho oli taitava tässä. Asioiden ulostulot ajoitettiin iltauutisten lähetysaikaan.

Vajaa puolet suomalaisista aikoo äänestää kesäkuun europarlamenttivaaleissa. Näin kertoo MTV:n uutisten ja Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston TNS-Gallupilla teettämä tutkimus.

Vasemmistoliion äänestäjistä aikoo äänestää 57 prosenttia. Vasemmistoliiton kannattajat ovat kokoomuksen kannattajien kanssa kaikkein kiinnostuneimpia äänestämään.

On hienoa, että Vasemmistoliiton kannattajat ovat kärjessä.  Tämä on hyvä yllätys. sillä puolueen äänestäjät suhtautuvat kriittisesti EU:hun. Tärkeää on luoda vastavoimaa uusliberalistiselle blokille europarlamentissa. Tähän tarvitaan oma edustaja.

Äänestäjät pitää saada äänestämään vähintään yhtä aktiivisti kuin eduskuntavaaleissa. Vajaan 70 prosentinkaan taso ei ole korkea verrattuna siihen valtaan, jota europarlamentti käyttää. Europarlamentin valta nimittäin kasvaa.

Vasemmistoliitolle kova haaste on perussuomalaisten ja kristillisten vaaliliitto. Suomalaisia euroedustajia on Brysselissä yksi vähemmän vaalien jälkeen. Näillä näkyminen puolue on tiukasti kiinni yhdessä paikassa.

Kristillisten ja perussuomalaisten "tekninen" vaaliliitto on kiinnostava. Yhdistävä tekijä on tietynlainen konservatiivisuus ja uskonnollisuuskin, mikä on omainaista monille puolueille. Vaaliteknisesti varmasti järkevää, mutta mitä sanovat äänestäjät?

Äänestäjien mielipiteet ailahtelevat kampanjan kuluessa. Eurovaalit ovat erityisen vahvasti henkilövaalit, presidentin vaalien tapaan. Liikkuminen yli puoluerajojen saattaakin olla vikasta.