Vappu on tulossa, ja sen huomaa. Vasemmisto saa mediatilaa.  Toimittaja Pekka Ervasti Suomen Kuvalehdessä (27.4.) saa taitavasti lähteitä valitsemalla esiin juuri sellaisen vasemmiston kuin haluaakin.

Ervasti on kaivanut esiin puoluekriitikot alkaen ex-parlamentaarikko Esko Seppäsestä ja oman ryhmänsä perustaneesta Markus Mustajärvestä. Toverit todistavat vapun kunniaksi, kuinka huonosti vasemmistolla menee.  Joukosta puuttuu vain entinen Vasemmistoliiton kansanedustaja Jaakko Laakso.

Ärsyttävää yksipuolista journalismia, johon Ervastilla on täysi oikeus toimittajana.
 Vasemmistopuolueista auringonlaskun puolueina on kuitenkin turhan aikaista puhua.
                                                                                       *****
Totta on se, että kannatusluvut ovat heikoilla koko vasemmistolla. Näin on ollut viimeisimpien vuosien aikana koko Euroopassa. Vasemmisto ei ole pysynyt muuttuneen maailman kelkassa. Oikeisto, oikeistopopulismi ja jopa fasismi houkuttavat äänestäjiä Euroopassa vasemmistoa enemmän.

Globaali maailmanmeno ja suhde Euroopan yhdentymiseen ovat olleet erityisen kipeitä asioita myös suomalaisille. Muun Euroopan kansalaisten tavoin turvapaikkaa puoluekentällä on haettu populismista, kuten Suomessakin tapahtui viiveellä viime eduskuntavaaleissa. Kuinka kauan tämä on kestävää, jää nähtäväksi.

Vasemmistolla on tilaa Suomessakin. Yksittäiset hallitukset tulevat ja menevät. Vasemmisto on pärjännyt vaikeassa taloustilanteessa kohtuuhyvin. Mielestäni vasemmiston piti mennä hallitukseen. Vaihtoehtona olisivat olleet uudet vaalit syksyllä 2011.

Tämä ei ollut kunnon vaihtoehto suomalaisten kannalta. Siinä hypetyksessä meillä olisi nyt perussuomalainen pääministeri (jos se hallitus olisi saatu kasaan, ja jos se olisi vielä pystyssä).

 Molempien vasemmistopuolueiden kannatukset ovat eduskuntavaalien tasolla.  Se ei ole huono suoritus tässä poliittisessa tilanteessa, jossa kaipuu aitovieripolitiikkaan on syvää.
                                                                                       *****
Median valta on kuitenkin merkittävä nykymaailmassa, jossa kansalaiset saavat suurimman osan politiikan tiedostaan median välityksellä. Mitä jos media joskus kirjoittaisi myös niistä myönteisistä piirteistä, joita vasemmistoonkin liittyy?

Massapuolueiden aika on ohi. Työväenpuolueille – ja sama näkyy myös keskustassa – tämä sopeutuminen ja uuden etsintä vie aikansa.  Puolueessa kohtaavat eri sukupolvien näkemykset ja toimintatavat.  Yksi merkittävä solmukohta on, että miten eri sukupolvet voivat toimia toisiaan arvostaen samassa puolueessa.

Yksilöiden puolue kokoomus on vahvoilla tässä puoluekentän rakennemuutoksessa. Sdp:n puoluesihteeri Mikael Junger on ymmärtänyt muutoksen merkityksen, mutta hänen ideansa yleensä ovat maata kiertävällä radalla – yhtä kaukana todellisuudesta. Mutta ideoita voi joutua hakemaan joskus kaukaakin.
 

Pikakommentit sähköisissä välineissä ovat olleet Ranskan vaaleista, että politiikka ei juuri muutu, valittiinpa siten sosialistien Hollande tai oikeiston Sakozy presidentiksi. Näin tulkitsi esimerkiksi EU-parlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki maikkarin haastattelussa heti vaalien jälkeen.

Presidentin värillä on väliä, paljonkin. Suurin yllätys oli Marine Le Penin tulos, vaikka mittaukset lupailivat nousua. Vaali-illan raporttien perusteella olisi voinut luulla, että hän on vaalien voittaja. Ja niin hän tulkitsi itsekin voitonvarmana: tämä oli puolueelle askel kohti oikeiston johtopaikkaa. Le Pen on ”siistinyt” isänsä Jean-Marie Le Penin jäljiltä puoluetta poliittisesti korrektimpaan suuntaan.

Ydin on jäljellä: puolue on maahanmuuttovastainen, kansallismielinen puolue, joka vaikuttaa jo välillisesti Ranskan politiikkaan, ja jatkossa yhä suorempaan.Sarkozyn linjaukset ovat lähentyneet kansallismielisiä muun muassa maahanmuuttoasioissa.

On väliä, kuka presidentti on. Sarkozysta tulee helposti kansallismielisten panttivanki. Tanskan kansanpuolue hallitsi oppositiosta käsin maahanmuuttolinjauksia kymmenen vuotta. Ja jäljet ovat pelottavia etenkin maahanmuuttajien kannalta. Tanska teki täyskäännöksen maahanmuuttopolitiikassaan.

Le Penin tulos vahvistaa eurooppalaista äärioikeistolaista politiikkaa. Epävarmuus omasta tulevaisuudesta, huoli työstä ja toimeentulosta, ajaa ihmisiä äärioikeiston syliin eri puolilla Eurooppaa. On hyvä viesti koko vasemmistolle Euroopassa, jos Sarkozy  menee vaihtoon.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini toteaa Helsingin Sanomissa 22.4., että ”muut kopioivat parhaat idea oman  käyttöönsä, jos niitä lähdetään liian aikaisin paljastamaan”.  Esimerkkinä hän mainitsi ”maassa maan tavalla” –ilmauksen, jonka hänen mukaansa Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vei perussuomalaisilta.

Toinen esimerkki kaapatuista ideoista on rikkaiden verotus. Soini epäilee, että ”kehysriihessä päätetty rikkaiden solidaarisuusvero, jota Soinin mukaan nimitettiin perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa Wahlroos-veroksi”.

Näinköhän hallitus varasti sen Soinilta?

Pikainen googlaus osoittaa, että perussuomalaisten esitykset rikkaiden verotuksesta ovat tulleet ainakin viime vuonna vasta Vasemmistoliiton avausten jälkeen.  Soinin vihjailut ideoiden kaappaamisesta ovat liioiteltuja. On rikkaiden verotusideoita muillakin :)

Vasemmistoliitto on esittänyt rikkaiden verotuksen korottamista mm:

Vasemmistoliiton veromalli, esiteltiin 31.1.2011

Vasemmistoliitto haluaa nostaa tuloveron alarajan 10 000 euroon. Suurituloisten verotusta Vasemmiston mallissa kiristetään maltillisesti. Suurin rakenteellinen muutos on, että Vasemmisto verottaisi pääoma-, palkka-, eläke- ja tukituloja tasavertaisesti yhden progressiivisen tuloveroasteikon mukaan. Lisää vasemmisto.fi

Verkkouutiset 1.10.2011

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie haluaa Suomeen väliaikaisen lisäveron rikkaille.

Annika Lapintien mukaan suurituloisten verotuksen kiristämisellä rahoitettaisiin palveluita ja pienennettäisiin valtion velanottoa. Verotuksen on oltava riittävän korkea, ettei kyse ole pelkästä symboliikasta.

(...)
Myös muualla Euroopassa on päädytty solidaarisuusveron tyyppisiin ratkaisuihin. Lapintien mukaan ylimpien tuloluokkien verotusta on kiristetty kriisimaiden Kreikan ja Portugalin lisäksi muun muassa Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.
 
Perussuomalaisten linjauksia:

Yle-uutiset/nettisivut 25.2.2011:

Perussuomalaiset ovat julkistaneet vaaliohjelmansa. Puolue korottaisi ylimpien ansiotuloveroluokkien verotusta, mutta pitäisi keski- ja pienituloisten verotuksen nykyisellä tasolla.

4 Uutiset/verkkosivut 19.10.2011

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä korottaisi suurituloisten verotusta. Puolue esittää varjobudjetissaan muun muassa Wahlroos-veron käyttöönottoa.
Tämä tarkoittaa sitä, että yli 100 000 euroa vuodessa ylittävästä palkasta lähtisi 36 prosenttia veroa. Myös yli 70 300 euroa vuodessa tienaavien marginaaliveroa puolue korottaisi 30 prosentista 32 prosenttiin.
 

Kaksi puolueiden puheenjohtajaa on ilmoittanut luopumisestaan lyhyen ajan sisällä. Molemmat ilmoitukset tulivat yllätyksenä. Molempiin eroihin on haettu muita syitä kuin Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi ja RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin ovat itse ilmoittaneet. 

Odotukset politiikassa ovat kvartaalikapitalismille tyypillisiä, tulos tai ulos. Tuloksia mitataan lyhyellä aikavälillä. Gallupeja kumarretaan lähes yhtä paljon kuin oikeaa vaalia.

Puolueiden tehtävät ovat muuttuneet, ja toiminta ammattimaistunut.  Puolueista on tullut vaalipuolueita pakon edessä:  lähes  vuosittain toistuvat vaalit syövät aikaa puolueiden perinteiseltä kansalaistoiminnalta.  
Vaalit ovat aina tulossa tai menossa. Viime vuonna käytiin tai suunniteltiin kolmia vaaleja.  Milloin jää aikaa perinteiselle puoluetyölle? Eipä juuri jää.

Tämä hermostuttaa myös puolueiden jäseniä ja kannattajia. Puheenjohtajat joutuvat sietämään kohtuutonta painetta, kun toiminta kulminoituu medialisoituneessa politiikassa puheenjohtajiin.
                                                          *****
Tuore tutkimus Muutosvaalit 2011 kertoo, että Kiviniemi ei onnistunut eduskuntavaalikampanjassa saamaan yhteyttä puolueen kannattajiin. Etenkin viime vaaleissa puheenjohtajien rooli Perussuomalaisten nousunkiidossa korostui. Puheenjohtajiin ladattiin aikaisempaa enemmän odotuksia, ja TV-esiintymiset olivat keskeisessä roolissa. Asialinjalla ollut Kiviniemi jäi etäiseksi.

Vaaleja eivät voita tai häviä yksin puheenjohtajat. Keskusta maksoi vaaleissa muita puolueita raskaammin vaalirahasotkuista. Keskustasta lähtijät – ja siellä myös pysyneet – kannattajat olivat sitä mieltä, että vaalirahasotku oli vahingollinen puolueelle.  Se tympi, ja syntyi paineita vaihtaa puoluetta. Myös hallituspolitiikkaa arvosteltiin. Muihin puolueisiin lähtijöitä olivat etenkin nuoret aikuiset, jotka asuivat lähiöissä.

Pääminisetri-puheenjohtaja saa kantaa vaaleissa kaksinkertaisen taakan. Kansanedustaja Mauri Pekkarinen ilmoitti heti vaalien jälkeen, että nyt keskusta voi tehdä oman näköistään politiikkaa. Näin on tehty, mutta tulokset antavat odottaa. Selvitysten mukaan keskustan politiikkaa ei ollut odotusten mukaisesti keskeisessä asemassa puolueen jättämisessä.
                                                                                       *****
Ymmärrän Kiviniemen turhautumien hyvin, kun hän sanoo, että on tehty hyvää oppositiopolitiikkaa eikä se näy tuloksissa. Kiviniemen hallituksen aikaan mitattiin Perussuomalaisille loistavat luvut oppositiopolitiikassa, kun puolue pääosin peesasi hallitusta. Oli siinä ihmettelemistä kansalaisten näkemyksissä! Osa kansalaisista luuli demareiden olevan vielä hallituksessa. Monikohan luulee Kiviniemen puolueen olevan hallituksessa?

Politiikassa eivät ratkaise asiakysymykset tai sitten yllättävät asiakysymykset ratkaisevat. Äänestäjät ovat liikkeessä ja valmiimpia vaihtamaan puoluetta.

Kannatusluvut heittelevät aikaisempaa enemmän tulevaisuudessa. Eduskuntavaalit mursivat puolueuskollisuutta ennen näkemättömällä tavalla, ja valmius liikkua kahden kolmen mieluisan puolueen välillä kasvaa. Lähtöjä on odotettavissa kuukausittain, jos puoluejohtajat alkavat elää gallupien tahtiin.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                            

Suuri huoli budjettipäätösten jälkeen on ollut aivan oikeutetusti pienituloisten kohtalosta. Vasemmistoliitto teki kaikkensa, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne paranee.

Yksi erävoitto oli, että työmarkkinatuen tarveharkinta poistettiin puolison tuloista. Tämä on rassannut niin taloudellisesti kuin myös oikeudenmukaisuuden kannalta. Tämä on ollut yksi lapsiperheköyhyyttä lisäävä tekijä.

Päätösten jälkeen tuloerojen kaventuminen jatkuu hieman ensi vuonna, ja jonkin verran enemmän vuonna 2014.
Veroja korotetaan nyt enemmän kuin tehdään leikkauksia, 50-50 -periaate saatiin murrettua. Vasemmistoliitto ajoi jo hallitusneuvotteluissa, että valtion taloutta sopeutetaan verokylki edellä. Veronkorotuksia toteutetaan 1,5 miljardilla eurolla ja menosäästöjä 1,2 miljardilla eurolla.

Verotukseen tuli myös useita oikeudenmukaisia palikkoja

Vasemmistoliitto on vastustanut arvonlisäveron korottamista. Se tehtiin kuitenkin nyt osana pakettia, jossa tuloerojen pienennetään. Tämä oli lähtökohtamme.

Pienituloisimpien ihmisten verotusta kevennetään toisaalla kasvattamalla työtulovähennystä kaikkein pienimpien palkkatulojen luokassa. Myös perusvähennystä korotetaan, ja tämä tapahtui Vasemmiston ministeri Paavo Arhinmäen väännön ansiosta. Näillä toimilla kavennetaan myös tuloeroja ja parannetaan progressiota.

Kokoomus joutui taipumaan periaatteestaan tulojen verotuksessa. Vuonna 2013 ja 2014 ansiotuloverotuksen tarkistuksista luovutaan. Tämä kasvattaa valtion ja kuntien verotuloja vajaalla 800 miljoonalla eurolla, ja arvonlisäverojen kiristys nettomääräisesti vajaalla 750 miljoonalla eurolla.

Solidaarisuusvero suurituloisille

Solidaarisuusvero – jota Vasemmisto on ollut ensimmäisenä vaatimassa – tuli yli 100 000 euron nouseville tuloille vuosille 2013 – 2015 tuottaa 30 miljoonaa/vuosi.

Yli miljoonan arvoisille perinnöille tulee uusi veroluokka. Suurten eläkkeiden verotusta kiristetään vastaamaan palkkatulojen verotusta. Verotus on siis jatkossa samalla tasolla kuin vastaavan kokoista palkkaa saavalla työntekijällä.

Pankkivero käyttöön ensi vuonna

Pankkivero otetaan käyttöön vuonna 2013 ja ns. windfall-vero vuonna 2014. Näiden oletetaan kasvattavan verokertymää vuositasolla yhteensä 340 milj. euroa. Molempia näitä Vasemmistoliitto on vaatinut.
Lisäksi nostettiin varainsiirtovero 1,5 %:sta 2 %:iin, ja varainsiirtoveron tuotolla kerätään 80 miljoonaa euroa

Indeksitarkistuksilla pehmennetään alvin nostoa pienituloisille
Arvonlisävero käy pienituloisemman kukkarolla näkyvämmin kuin suurituloisten. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suojaavat indeksitarkistukset, jotka kompensoivat hintojen nousua. Näitä päätettiin aikaistaa puolella vuodella. 
 
Kun Kela-indeksi määritetään nyt syksyllä ja korotukset toteutetaan 1. tammikuuta, laskuri voidaan käynnistää Kelassa jo keväällä, tehdä arvio kehityksestä koko vuodelle ja panna tarvittavat korotukset maksuun  esimerkiksi 1.7. Tämän toteuttamista oikeudenmukaisesti seuraamme tarkasti.

Suurin osa Kelan maksamista perusturvaetuuksista on kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia. Tällaisia ovat kansaneläke, takuueläke, perhe-eläke, rintamalisät, hoito- ja vammaistuet, työttömyysturvan peruspäiväraha, työmarkkinatuki sekä sairausvakuutuksen ja vanhempain päivärahan sekä kuntoutusrahan vähimmäismääräiset päivärahat samoin kuin lapsilisät ja lastenhoidon tuet.

Myös toimeentulotuen perusosan euromäärä on sidottu kansaneläkeindeksiin.
Kaikkiin muihin etuuksiin siis tehdään aikaistettuna indeksitarkistukset, mutta lapsilisiin ei. Tämä merkitsee sitä, että lapsiperheiltä indeksitarkistuksia jää saamatta ensi vuonna yhden lapsen perheessä 2,80 euroa/kk, kahden lapsen perheessä 5,89 euroa/kuukaudessa, 3 lapsen perheessä 9,83 euroa ja 4 lapsen perheessä 14,34 euroa kuukaudessa. 7 lapsen perheessä tarkistus oli 29,61 euroa kuukaudessa 1 103,39 euron lapsilisissä.  

Työttömyysturvan ja toimeentulotuen korotukset antavat puskuria

Hallitus korotti vuoden 2012 alusta pienimpiä sosiaaliturvaetuuksia. Työttömän peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettiin 100 eurolla kuukaudessa 3,8 prosentin indeksitarkistuksen lisäksi.
 
Korotus oli yhteensä 121,48 euroa kuukaudessa, jonka jälkeen vähimmäismääräinen työttömyysturvan päiväraha nousi 674,89 euroon kuukaudessa. Tämä korotus vaikutti myös työttömän saamaan ansiopäivärahaan ja aikuiskoulutustukeen.
 
Yleisen asumistuen tulorajoja korotettiin 120 eurolla kuukaudessa ja hyväksyttäviä enimmäisasumismenoja korotettiin vuokrien nousua vastaavalla korotuksella. Korotusten jälkeen keskimääräinen asumistuki nousee noin 12 euroa kuukaudessa asuntokuntaa kohden. Tästä puolet selittyy tulorajojen korotuksella ja puolet enimmäisasumismenojen korotuksella.
 
Opintotukea ei leikata koko kaudella
 
Paineet opintotukea kohtaan on torpattu eikä opintotukea leikata koko hallituskaudella. Myös hallitusohjelmassa sovitut indeksitarkistukset pitävät, ja ne tehdään 1.9.2014. Ministeri Paavo Arhinmäki nimeää myös työryhmän pohtimaan opintotukea.
Nuorten pääsy ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle helpottuu, kun työssäoloehto laskee kaksi kuukautta 8 kuukaudesta 6 kuukauteen. Tämä on merkittävä helpotus, vaikka tulevaisuudessa ansiosidonnaisten työttömyyspäivärahapäivien määrä vähenee nykyisestä 500 päivästä 400 päivään, jos työsuhde on kestänyt alle 3 vuotta.

Nuorisotakuuseen lisää rahaa

Nuorten yhteiskuntatakuu toteutetaan tulee  vuodesta 2013 alkaen. Nuorisotakuuseen lisättiin koko loppuhallituskaudelle 60 miljoonan euroa aiemman hallitusneuvotteluissa sovitun 50 miljoonan lisäksi.

Peruskoulun päättäneille nuorille luodaan koulutustakuu. Nuorten yhteiskuntatakuun lisäksi vuonna 2013 kohdennetaan 27 miljoonaa euroa ja 2014–2016 aikana  52 miljoonaa euroa toimenpiteisiin, joilla ilman koulutusta olevia alle 30-vuotiaita nuoria ohjataan ammatillisen tutkinnon opintoihin.

Nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön esitetään tasokorotusta siten, että määrärahan taso nostetaan 19,5 milj. euroon vuosina 2013 - 2015 ja 11,5 milj. euroon v. 2016. Määrärahalisäyksellä pyritään toiminnan turvaamiseen. Tämä oli merkittävä lisäys Arhinmäen tontille.

Pitkäaikaistyöttömyyteen etsitään uusia keinoja

Hallitus toteuttaa myös pitkäaikaistyöttömien aktivoinnissa hallitusohjelman mukaisen kokeilun, jossa päävastuu aktivoinnista siirtyy kunnalle.

Kokeilun yhteydessä toteutetaan nk. työllistymisbonuskokeilu, jossa pitkäaikaistyötön saa työllistymisen jälkeen pitää yhden kuukauden ajan työmarkkinatuen. Lisäksi asumistuen tarkistusjaksoa pidennetään kokeiluluonteisesti 6 kuukauteen. Lisäksi selvitetään mahdollisuus ottaa käyttöön työttömän verokortti.

Työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen puolison tuloista madaltaa työllistymisen kynnystä ja vähentää perheiden köyhyyttä.

Merja Kyllönen teki punavihreää liikennepolitiikkaa
 
Hallitus päätti kehysriihessä miljardin euron liikenneinvestoinneista. Ne tuovat työtä ja helpottavat liikkumista.


Vasemmistoliittolainen liikenneministeri Merja Kyllönen teki punavihreää historiaa. Ensimmäistä kertaa rautatiehankkeisiin päätettiin satsata rahaa enemmän kuin maantiehankkeita: rautatiet 49 %, maantiet 47 % ja vesi 4 %. Rautatiet korostuvat myös tulevaisuudessa.

Lisäksi hallitus hyväksyi miljardin investointihankkeiden lisäksi periaatepäätöksen neljästä kansallisesti isosta hankkeesta, jotka kaikki ovat rautatiehankkeita:

• Pisara-rata
• Pasila-Riihimäki välin II vaihe
• Luumäki-Imatra kaksoisraide
• Imatralta Venäjän radalle menevän osuuden parantaminen.
   

Hallituskaudella aloitetaan myös suuri joukko uusia liikennehankkeita.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi on oikealla asialla vaatiessaan avoimuutta. En ota kantaa laskelmien salailuun, koska en tunne asiaa..Keskisuomalaisen haastattelussa Kiviniemi väitti, ettei kaikkia kuntauudistuksen pohjana käytettyjä laskelmia ole annettu kunnille. Kiviniemi epäilee, että valtiovarainministeriö on salannut kuntauudistuksen valmistelussa käytettyjä laskelmia.
 
Kiviniemi pitää salailua ennenkuulumattomana, sillä suomalaiseen hallintokulttuuriin on kuulunut päätöksenteon avoimuus, kirjoittaa Keskisuomalainen.
 
Salailu ei ole ”ennenkuulumatonta”  keskustalle itselleen. Päinvastoin. Sittemmin Mari Kiviniemen hallituksena jatkaneen Vanhasen hallituksen linjaan kuului viime hallituskaudella, että valmistelun alla olevista asioista tuli puhua mahdollisimman vähän.
 
Pääministeri Matti Vanhanen varoitteli useaan otteeseen keskustelemasta julkisuudessa keskeneräisistä asioista. Avoimuus ei ollut keskustalaisen Vanhasen hallituksen vahvimpia puolia. On hyvä, että Kiviniemi on herännyt vaatimaan avoimuutta.
 
Ilman avointa julkista keskustelua keskustavetoinen hallitus olisi poistanut  esimerkiksi lasten päivähoidon nollamaksuluokan. Tämä esitys peruttiin julkisen keskustelun jälkeen.

Vaalipiiriuudistus saatiin vihdoin pakettiin. Lähes vuosi kului siihen, että hallitusneuvotteluissa sovittu vaalipiiriuudistus eteni. I
tä-Suomessa yhdistetään Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit. Etelä-Savo yhdistetään Kymin vaalipiiriin. Vasemmistoliitto vastusti Etelä-Savon yhdistämistä Kymen vaalipiiriin. Tätä ajoivat kokoomus ja vihreät.

Tätä taustaa vasten on kummallista, että Soini julkisuudessa väittää, että ”Hänen (Soinin) mielestään uudistuksella hyviteltiin vihreitä ja vasemmistoliittoa. - Nyt he ovat valmiita hyväksymään kaikki säästöt, Soini arvioi.

Vasemmistoliittoa ei ole hyvitelty mitenkään. Päätös ei vastannut Vasemmistoliiton tavoitteita. Olemme olleet kolmen vaalipiirin yhdistämisen kannalla vastoin nyt tehtyä päätöstä. Miten tämä päätös voi toimia hyvittelynä? Yleisradiolla piti kyllä tämä tieto olla. Onkin merkillistä, että Soini voi levittää Ylen kanavilla näin vinoa tietoa.

Vihreille asetti vaalipiiriuudistuksen kynnyskysymykseksi sille, että puolue suostui neuvottelemaan ensi vuoden kehyksistä. Tämä oli jo julkisuudessa. Soini on sotkenut tähän soppaan vastoin parempaa tietoaan Vasemmistoliiton. Vasemmistoliitto ei ole tällaisia kynnyksiä asetellut.

Elinkeinoelämän eliitti on jumittunut eläkeiän korottamiseen vaatiessaan rakennemuutoksia. Viimeksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan entinen toimitusjohtaja Sixten Korkman  sanoi, ettei eläkeiän nostamista voi välttää.  Hän toki myöntää, että tämä on yksityiskohta.
 
Valtiovarainministeriö on vaatinut viiden miljardin säästöjä.  Vipusimena tätä alempien säästöjen saamiseksi on noussut eläkeiän korottaminen. On totta, että pitkällä aikavälillä vanhuuseläkeiän nostaminen ajankohtaistuu. Nyt eläkeiän nostaminen on kytketty valtiontalouden liikkumavaraan, ja poliitikoille syötetään väkisin soppaa, jossa säästöjen sijaan talouden tasapainottamisesta vaaditaan ”hinnaksi” eläkeiän alentamista.
 
Ensin on täysimääräisesti esitettävä ja käytettävä hyväksi muut keinot työurien pidentämiseksi. Työkyvyttömyydelle altistumista on vähennettävä tehostamalla työolojen parantamista ja ennalta ehkäisevää työterveyshuoltoa. Noin puolet tulee työkyvyttömyyden kautta eläkkeelle vuosittain. Miksi elinkeinoelämä ei puhu tästä?  Pitkäaikaistyöttömyyden torjunta – etenkin ikiääntyneillä – siirtää eläköitymistä. Työurien alkupäässä nuorten on päästävä kiinni työn syrjään nykyistä nopeammin. Vajaakuntoisten työllistymistä on tehostettava.
 
Näihin hyvä elinkeinoelämä pitää panostaa! Näihin työnantajat voivat vaikuttaa. Hokemalla mantraa eläkkeelle siirtymisiän nostamisesta ei pitkälle päästä. Työelämän hyvinvoinnin lisääminen on myös rakenneuudistus, ja se on tunnistettava näin.
 
Korkman sanoi TV1:n Ykkösaamussa, että säästöt ja valtio talouden tasapainottaminen eivät ole aritmetiikkaa. Näin on, vaikka Kokoomuksen kansanedustaja Samsa Kataja väittikin muutama päivä aikaisemmin, että valtiontalouden hoito on silkkaa matematiikkaa.  On vaarallista, että ykköspoliitikot ajattelevat näin.
 

Olen ihmetellyt Paavo Väyrysen menestystä. Hän ponnahti tuhkasta ketterästi hätyyttämään ennakkosuosikki Sauli Niinistöä. Molemmat ovat selkeitä porvariehdokkaita. Muut oikeistoehdokkaat  - Timo Soini, Pekka Haavisto, Eva Biaudet ja Sari Essayah – ovat häivyttäneet oikeistolaisuutensa muiden ominaisuuksien taakse.

Väyrynen on herättänyt arvostusta sitkeydellään: suo, kuokka Jussi –mentaliteetti on kunniassa.  Kampanjassa on viritetty paasikiviläis-kekkoslainen henki, johon tuo säväyksen kuninkaallisuutta ehdokkaan vaimon nostaminen kampanjaan.  Jonkun muun ehdokkaan kohdalla puhuttaisiin amerikkalaismallisesta kampanjoinnista, mutta ei Väyrysen.  Mielikuva Väyrysistä on turvallinen ”maan isä” ja ”maan äiti”, melkein kuin kuningaspari Ruotsista (ennen seksiskandaaleja).
   *****
Väyrynen on menneen maailman kaipaajien ehdokas. Moni kokee Väyrysen maailman (valheellisen) turvalliseksi ja ennakoitavaksi, jossa modernit asiat eivät juhli. Kaipuuta kekkoslaiseen aikaan on jopa nuorilla. Minne ovat unohtuneet raskas suomettuminen, jossa yhden instituution puitteissa käytettiin valtaa häikäilemättömästi?

Väyrynen himoitsee avoimesti valtaa, sellaistakin joka ei kuulu presidentille.  Hän olisi ollut presidenttinä sorkkimassa hallitusneuvotteluja viime keväänä. Hallitusneuvottelut vedetään hallitusneuvottelijan - meillä lähtökohtaisesti vaalien suurimman puolueen puheenjohtajan – johdolla.  Kekkosen saneluvallan aikaan ei ole paluuta.
   *****
Kansa on ailahtelevainen. Menneen maailman kaipaajat voivat valita viime metreillä Soinin, kuten tekivät eduskuntavaaleissa. Väyrynen kyllä tuntee menneen maailman:  hän ratsastaa EU-vastaisuudella (toisin kuin keskusta on toiminut), hän haikailee markkaa ja hän esittää käyttävänsä valtaa asioissa, joissa hän ei varmasti pysty presidenttinä valtaa käyttämään. Vai aikooko presidentti Väyrynen esimerkiksi kävellä kuntien itsemääräämisoikeuden ylitse kuntauudistuksessa? Tässä asiassa Väyrynen on ollut oikea populisti.

Presidentinvaalit ovat myös protestivaalit.  Protestin purkautuminen Väyrysen kautta on Keskustalle ongelma tulevaisuudessa. Väyrynen on täysin eri linjoilla oman puolueensa kanssa keskeisistäkin poliittisista linjauksista. Tätä puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei voi ohittaa olankohautuksella. Puheenjohtaja on ollut vaisu koko kampanjan ajan. Miksiköhän?

Kaksilla rattailla ajaminen ei ole tuottanut aikaisemminkaan pitkäjänteistä tulosta. Vanhasen hallituksen uskaliain kriitikko maakunnissa oli silloinen puoluesihteeri  Jarmo Korhonen. Tulos ei ollut kovin mairitteleva viime eduskuntavaaleissa kummallekaan.
 

Vaalien loppukirivaihetta viritellään.  Varmaksi kakkoskierroksen ehdokkaaksi rankattu Sauli Niinistö käytti hiljaisen välipäivien hetken hyväkseen avaamalla loppukirin. Uutinen oli, että Niinistö ihmettelee itseensä muiden ehdokkaiden kohdistamaa näykkimistä. Olisi ihme, jos näin ei tapahtuisi. Emme elä Pohjois-Koreassa.
 Vaalikampanja on ollut sikasiistiä. Esimerkiksi kuusi vuotta sitten jännitteet olivat aivan toista tasoa. Ehdokkaista yritettiin kaivaa kaikki mahdollinen negatiivinen esiin. On hienoa, jos kampanjoidaan asioilla ja osaamisella.
   *****
Peliteoriat ovat liikkeessä, ja tulkinnat herkässä. HBL julkisti 28.12. gallupinsa toisen kierroksen menestyjistä ja häviäjistä.  Suosituinta on spekuloida gallupsuosikki Niinistön haastajien mahdollisella menestyksellä. 
HBL saa kakkoskierroksen parhaiksi haastajiksi  Pekka Haaviston (23 %) ja Timo Soinin (24 %), vaikka samoissa lukemissa ovat Paavo Arhinmäki (22 %) ja Paavo Lipponen (21 %) sekä Paavo Väyrynen (20 %). Kuka tahansa heistä voisi olla hyvä haastaja Niinistölle.  Tällä hetkellä gallupluvuilla on oikeasti viihdearvoa.  Raviradalla pitäisi pelata kaikki edellä mainitut ehdokkaat Niinistön kautta, jotta kaksari olisi kiinni.
Luvut ehtivät vuoristoradalle seuraavien viikkojen aikana. Todelliset, vaikuttavat päätökset kansalaiset tekevät kahden viimeisen viikon ja pitkälti vielä aivan viimeisten päivien aikana. Epävarmojen äänestäjien osuus on sahannut mittauksissa, mikä kertoo epävarmuudesta ja ehdokkaan etsinnästä.
   *****
Eduskuntavaaleissa valtakunnalliset mittaukset olivat aika pielessä. Vaalipiirikohtaisilla mittauksilla – ja niitä oikein tulkitsemalla – saatiin tarkinta ennakkotietoa. Johon kylläkään kukaan ei tuntunut oikein luottavan, kun luvat ennakoivat niin hurjia muutoksia.
Henkilövaali on vielä haavoittuvampi mittaustulosten kannalta. Yksi tai kaksi ”mokaa” tai siksi tulkittavia saattavat kääntää ehdokkaalle peukalon alaspäin. Ja se on sitten menoa. Tämä on nähty hyvin aikaisemmissa vaaleissa ennakkosuosikkien sortuessa kokonaan tai joutuessa koville – vielä aivan viime metreillä. Moni on arvioinut, että viime vaaleissa Halonen olisi tuskin kestänyt enää yhtä kampanjaviikkoa.

 

 

 
 

Pienimmän oppositiopuolue keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi on ottanut oppositiopolitiikkansa kärkiteemaksi hallituksen kuntauudistuksen mollaamisen. On harmittavaa, että kuntauudistuksesta levitetään väärää tietoa kansalaisille.

Tulevien palkkaratkaisujen pitää tukea pieni- ja keskituloisten ostovoimaa ja vahvistaa työllisyyttä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen valmistelee ensi vuoden budjettia kovan paineen alla. Talousnäkymät ovat sumeita niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Paineet etupainotteisiin säästöihin ovat kovat. On oltava kuitenkin tarkkana, mistä säästetään. On myös arvioitava säästöjen seuraukset. Jotkut säästöt saattavat kaatua suurempina kuluina esimerkiksi kunnissa.

 Sosiaalityöntekijöiltä vapautuva toimeentulotukiasiakkaiden aika on siirrettävä nyt kunnissa sosiaalityöhön.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään (12.8.) kuntien jättileikkauksista. Uutinen on sikäli kummallinen, että vaikka kuntaministeri Henna Virkkunen (kok) kiistää asian, uutinen antaa ymmärtää jättileikkauksien olevan 1,5 mrd euroa. Onko Hesari valtiovarainministeriön asialla? Sieltä on pitkin kesää arvosteltu hallituksen talouspolitiikkaa.