Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakan blogi.
Olen ihmetellyt Paavo Väyrysen menestystä. Hän ponnahti tuhkasta ketterästi hätyyttämään ennakkosuosikki Sauli Niinistöä. Molemmat ovat selkeitä porvariehdokkaita. Muut oikeistoehdokkaat - Timo Soini, Pekka Haavisto, Eva Biaudet ja Sari Essayah – ovat häivyttäneet oikeistolaisuutensa muiden ominaisuuksien taakse.
Väyrynen on herättänyt arvostusta sitkeydellään: suo, kuokka Jussi –mentaliteetti on kunniassa. Kampanjassa on viritetty paasikiviläis-kekkoslainen henki, johon tuo säväyksen kuninkaallisuutta ehdokkaan vaimon nostaminen kampanjaan. Jonkun muun ehdokkaan kohdalla puhuttaisiin amerikkalaismallisesta kampanjoinnista, mutta ei Väyrysen. Mielikuva Väyrysistä on turvallinen ”maan isä” ja ”maan äiti”, melkein kuin kuningaspari Ruotsista (ennen seksiskandaaleja).
*****
Väyrynen on menneen maailman kaipaajien ehdokas. Moni kokee Väyrysen maailman (valheellisen) turvalliseksi ja ennakoitavaksi, jossa modernit asiat eivät juhli. Kaipuuta kekkoslaiseen aikaan on jopa nuorilla. Minne ovat unohtuneet raskas suomettuminen, jossa yhden instituution puitteissa käytettiin valtaa häikäilemättömästi?
Väyrynen himoitsee avoimesti valtaa, sellaistakin joka ei kuulu presidentille. Hän olisi ollut presidenttinä sorkkimassa hallitusneuvotteluja viime keväänä. Hallitusneuvottelut vedetään hallitusneuvottelijan - meillä lähtökohtaisesti vaalien suurimman puolueen puheenjohtajan – johdolla. Kekkosen saneluvallan aikaan ei ole paluuta.
*****
Kansa on ailahtelevainen. Menneen maailman kaipaajat voivat valita viime metreillä Soinin, kuten tekivät eduskuntavaaleissa. Väyrynen kyllä tuntee menneen maailman: hän ratsastaa EU-vastaisuudella (toisin kuin keskusta on toiminut), hän haikailee markkaa ja hän esittää käyttävänsä valtaa asioissa, joissa hän ei varmasti pysty presidenttinä valtaa käyttämään. Vai aikooko presidentti Väyrynen esimerkiksi kävellä kuntien itsemääräämisoikeuden ylitse kuntauudistuksessa? Tässä asiassa Väyrynen on ollut oikea populisti.
Presidentinvaalit ovat myös protestivaalit. Protestin purkautuminen Väyrysen kautta on Keskustalle ongelma tulevaisuudessa. Väyrynen on täysin eri linjoilla oman puolueensa kanssa keskeisistäkin poliittisista linjauksista. Tätä puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei voi ohittaa olankohautuksella. Puheenjohtaja on ollut vaisu koko kampanjan ajan. Miksiköhän?
Kaksilla rattailla ajaminen ei ole tuottanut aikaisemminkaan pitkäjänteistä tulosta. Vanhasen hallituksen uskaliain kriitikko maakunnissa oli silloinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Tulos ei ollut kovin mairitteleva viime eduskuntavaaleissa kummallekaan.
Vaalien loppukirivaihetta viritellään. Varmaksi kakkoskierroksen ehdokkaaksi rankattu Sauli Niinistö käytti hiljaisen välipäivien hetken hyväkseen avaamalla loppukirin. Uutinen oli, että Niinistö ihmettelee itseensä muiden ehdokkaiden kohdistamaa näykkimistä. Olisi ihme, jos näin ei tapahtuisi. Emme elä Pohjois-Koreassa.
Vaalikampanja on ollut sikasiistiä. Esimerkiksi kuusi vuotta sitten jännitteet olivat aivan toista tasoa. Ehdokkaista yritettiin kaivaa kaikki mahdollinen negatiivinen esiin. On hienoa, jos kampanjoidaan asioilla ja osaamisella.
*****
Peliteoriat ovat liikkeessä, ja tulkinnat herkässä. HBL julkisti 28.12. gallupinsa toisen kierroksen menestyjistä ja häviäjistä. Suosituinta on spekuloida gallupsuosikki Niinistön haastajien mahdollisella menestyksellä.
HBL saa kakkoskierroksen parhaiksi haastajiksi Pekka Haaviston (23 %) ja Timo Soinin (24 %), vaikka samoissa lukemissa ovat Paavo Arhinmäki (22 %) ja Paavo Lipponen (21 %) sekä Paavo Väyrynen (20 %). Kuka tahansa heistä voisi olla hyvä haastaja Niinistölle. Tällä hetkellä gallupluvuilla on oikeasti viihdearvoa. Raviradalla pitäisi pelata kaikki edellä mainitut ehdokkaat Niinistön kautta, jotta kaksari olisi kiinni.
Luvut ehtivät vuoristoradalle seuraavien viikkojen aikana. Todelliset, vaikuttavat päätökset kansalaiset tekevät kahden viimeisen viikon ja pitkälti vielä aivan viimeisten päivien aikana. Epävarmojen äänestäjien osuus on sahannut mittauksissa, mikä kertoo epävarmuudesta ja ehdokkaan etsinnästä.
*****
Eduskuntavaaleissa valtakunnalliset mittaukset olivat aika pielessä. Vaalipiirikohtaisilla mittauksilla – ja niitä oikein tulkitsemalla – saatiin tarkinta ennakkotietoa. Johon kylläkään kukaan ei tuntunut oikein luottavan, kun luvat ennakoivat niin hurjia muutoksia.
Henkilövaali on vielä haavoittuvampi mittaustulosten kannalta. Yksi tai kaksi ”mokaa” tai siksi tulkittavia saattavat kääntää ehdokkaalle peukalon alaspäin. Ja se on sitten menoa. Tämä on nähty hyvin aikaisemmissa vaaleissa ennakkosuosikkien sortuessa kokonaan tai joutuessa koville – vielä aivan viime metreillä. Moni on arvioinut, että viime vaaleissa Halonen olisi tuskin kestänyt enää yhtä kampanjaviikkoa.
Pienimmän oppositiopuolue keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi on ottanut oppositiopolitiikkansa kärkiteemaksi hallituksen kuntauudistuksen mollaamisen. On harmittavaa, että kuntauudistuksesta levitetään väärää tietoa kansalaisille.
Tulevien palkkaratkaisujen pitää tukea pieni- ja keskituloisten ostovoimaa ja vahvistaa työllisyyttä.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen valmistelee ensi vuoden budjettia kovan paineen alla. Talousnäkymät ovat sumeita niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Paineet etupainotteisiin säästöihin ovat kovat. On oltava kuitenkin tarkkana, mistä säästetään. On myös arvioitava säästöjen seuraukset. Jotkut säästöt saattavat kaatua suurempina kuluina esimerkiksi kunnissa.
Sosiaalityöntekijöiltä vapautuva toimeentulotukiasiakkaiden aika on siirrettävä nyt kunnissa sosiaalityöhön.
Helsingin Sanomat uutisoi tänään (12.8.) kuntien jättileikkauksista. Uutinen on sikäli kummallinen, että vaikka kuntaministeri Henna Virkkunen (kok) kiistää asian, uutinen antaa ymmärtää jättileikkauksien olevan 1,5 mrd euroa. Onko Hesari valtiovarainministeriön asialla? Sieltä on pitkin kesää arvosteltu hallituksen talouspolitiikkaa.
Puolustusministeri Stefan Wallinin (rkp) visiot Suomen Nato-jäsenyydestä voi laskea helteen piikkiin. Hänen arvionsa MTV3:n Huomenta Suomessa ovat monessa mielessä vinoja. Hallitusneuvotteluissa päätettiin, että Suomi ei valmistele tällä hallituskaudella Nato-jäsenyyttä, kuten Wallinkin tunnustaa. Tästä pidetään kiinni. Tämä oli Vasemmistoliitolle kynnyskysymys neuvotteluissa.
Siten Wallin kytkee varsin tarkoitushakuisesti puolustusmenojen säästöt ja Suomen Nato-jäsenyyden. Ensinnäkään maan puolustuskyky ei ole millään tavalla vaarantumassa säästöjen vuoksi. Toiseksi mitään sellaista uhkaa ei ole näköpiirissä, mikä vaatisi Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn vahvistamista. Kolmanneksi Suomen Nato-jäsenyys olisi kallis kustannuksiltaan, joten Wallinin logiikka säästöpuheiden ja Nat-jäsenyyden kytkemisessä ei ole aivan kohdillaan.
Suomea ei uhkaa sotilaallinen turvallisuusvaje. Liikenevät varat kannattaa panostaa eriarvoisuuden ja tuloerojen poistamiseen. Se lisää turvallisuutta aidosti.
On hyvä, että Wallin muistaa pitävänsä luontevana sitä, että liittoutuminen edellyttää ulkopoliittisen johdon ja kansan tukea. Stiä tukea ei ole.
Media on viritellyt jo pääkirjoituksia myöten vaatimuksia tarkistaa hallituksen talouspoliittista linjaa. Muste on tuskin kuivunut hallitusohjelmassa. Media on havahtunut USA: n velkakriisiin, ja vaatii nyt toimenpiteitä.
Keskustan ja kokoomuksen kannat eläkeiän nostamiseen ovat edelleenkin epäselvät. Kuviota sotki myös ex-pääministeri Matti Vanhasen kanta. Hän antoi ymmärtää muutoksia olevan tulossa (13.4. MTV-vaalitentti). Miten totta puhuvat ministerit Katainen ja Kiviniemi eläkkeelle siirtymisiästä? Minua epäilyttää vahvasti!
Suurin ongelma on työelämä, joka aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja työntää ikääntyneitä ulos työpaikoilta.
Joustava 63 – 68 vuoden eläkeikä on hyvä ja toimiva. Hyvä työllisyystilanne ja työttömyyden poistaminen ovat tehokkaita keinoja lisätä työvuosia. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen eläkkeelle siirtymisikä on kohonnut. Ei ole mitään syytä rynnätä muuttamaan nykyistä joustavaa eläkeikää.
*****
Ikääntyneetkin tekevät töitä, jos on varmuus työpaikan säilymisestä, vaikuttamismahdollisuudet omassa työssä ovat kunnossa ja johtaminen on hyvää. Eikä heitä syrjitä tai työnnetä pois työpaikalta eläkkeelle!
Työkyvyttömyyseläkkeet leikkaavat työuraa. Syihin puuttumalla voidaan merkittävästi pidentää työuria. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisikä on keskimäärin 54 vuotta. On ennalta ehkäistävä masennusta ja fyysisten sairauksien syntymistä. Työterveyshuoltoa on painotettava ennalta ehkäisevään hoitoon nykyistä paremmin sairaudenhoidon sijaan.
Nuorten pääsyä työmarkkinoille on helpotettava. Liian moni nuori jää peruskoulun jälkeen vaille jatkokoulutusta tai vaille työpaikkaa. Tarvitaan nuorisotakuu.
*****
Hallitusohjelmassa on sovittava työelämän laatua parantavista toimista. Erityisesti tulee puuttua ennen aikaiselle eläkkeelle joutumisen syihin parantamalla työelämän laatua, parantamalla työturvallisuutta ja työterveyshuoltoa.
Ei vaikuta myöskään hyvältä, kun taantuman tullessa ensin pistetään ulos varttuneet työntekijät. Työnantajien asenteiden tulee muuttua.
Gallupien mukaan on nyt äänestämään on menossa kansalaisia, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin äänestäneet. Tämä tekee ennustamisen vaikeaksi.
Uskon, että vaalitentit vaikuttavat tavanomaista enemmän äänestäjien mielipiteisiin. Äänestäjät ovat epävarmoja omasta kannastaan, puolueesta ja ehdokkaasta. Myös Suomen oloissa valtava meneillään oleva poliittinen murros lisää vaalipaneelien kiinnostavuutta ja merkitystä.
Omaishoidon tuki puhuttaa. Omaisen hoitaminen on raskasta ja kuluttavaa – monella tavalla. Omaishoitaja on sidottu hoitoon 24/7 ja usein ilman taukoja. Usein omaishoitaja on itsekin jo ikääntynyt ja hoidettava on puoliso. Parisuhteesta on tullut hoivasuhde.
Suomen linja pysyä erossa Libyan sodasta on järkiratkaisu. Liittouman alkuperäinen tavoite suojella siviilejä tuntuu olevan hämärtymässä. Taistelu Libyan johtaja Muammar Gaddafin joukkoja vastaan saattaa johtaa sisällissotaan, jossa ei näy loppua.
Suomessa tuntuu olevan paineita sisällissotaan osallistumiseen. Entinen pääministeri Matti Vanhanen on heittäytynyt valtiomieheksi arvostelemalla Suomen linjaa siitä, ettei Suomi osallistu Ruotsin tavoin liittoutuman rinnalla sotaoperaatioon, vaikka kutsua ei ole kuulunut. Myös jotkut pääkirjoittajat ja tutkijat ovat arvostelleet maata vetäytyvästä ulkopoliittisesta linjasta.
Perusteluksi Suomen osallistumiselle Libya-operaatioon ei riitä maan osallistuminen Afganistanissa ja Somalian rannikolla.
*****
Suomen ei ole syytä osallistua sotilasoperaatioon. Sen sijaan maan hallituksen on aktiivisesti haettava keinoja siviilien suojelemiseen ja sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen. Mikäli nyt sisällissota loppuu? Luonteva areena on toimiminen EU:ssa. Tosin EU on melkoisen eriseurainen Libya-kysymyksessä, kun Saksa erkaantui omille teilleen YK:n turvallisuusneuvostossa.
Libyan tilanne ei ole helppo. Maalla on hallinto, jossa valta on kiertynyt yhden, hyvin ristiriitaisia tuntoja herättäneen, henkilön ympärille. Gaddafilla tuntuu olevan ihailijansa, vaikka hänen hallintonsa on kaukana demokratiasta.
*****
Tilanteesta tekeekin äärimmäisen epävarman se, että opposition edustajat loppujen lopuksi ovat. Ovatko he tuomassa edes minimimääritelmän mukaista demokratiaa mahaan? Vastaako mahdollinen vallanvaihto ihmisten toiveisiin? Egypti on omanlaisensa, mutta siellä näyttää vallan kaapanneen sotilashallinto kansanvallankumoukselta.
Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen (Tapri) johtaja Tuomo Melasuo arvioi YK:n tekemän päätöksen Libyan lentokieltoalueesta ja siviilien suojelun muuttuneen Nato-johtoiseksi toisen osapuolen tukemiseksi. Operaatiossa suojellaan siviilejä vain opposition puolella, ja siviiliuhrit Gaddafin puolella eivät tunnu kiinnostavan.
Poliittinen jälkipyykki on aikanaan kova. Sotilaallinen lopputulos – olipa se mikä tahansa – ei ratkaise Libyan yhteiskunnallisia ongelmia.