Olen ihmetellyt Paavo Väyrysen menestystä. Hän ponnahti tuhkasta ketterästi hätyyttämään ennakkosuosikki Sauli Niinistöä. Molemmat ovat selkeitä porvariehdokkaita. Muut oikeistoehdokkaat  - Timo Soini, Pekka Haavisto, Eva Biaudet ja Sari Essayah – ovat häivyttäneet oikeistolaisuutensa muiden ominaisuuksien taakse.

Väyrynen on herättänyt arvostusta sitkeydellään: suo, kuokka Jussi –mentaliteetti on kunniassa.  Kampanjassa on viritetty paasikiviläis-kekkoslainen henki, johon tuo säväyksen kuninkaallisuutta ehdokkaan vaimon nostaminen kampanjaan.  Jonkun muun ehdokkaan kohdalla puhuttaisiin amerikkalaismallisesta kampanjoinnista, mutta ei Väyrysen.  Mielikuva Väyrysistä on turvallinen ”maan isä” ja ”maan äiti”, melkein kuin kuningaspari Ruotsista (ennen seksiskandaaleja).
   *****
Väyrynen on menneen maailman kaipaajien ehdokas. Moni kokee Väyrysen maailman (valheellisen) turvalliseksi ja ennakoitavaksi, jossa modernit asiat eivät juhli. Kaipuuta kekkoslaiseen aikaan on jopa nuorilla. Minne ovat unohtuneet raskas suomettuminen, jossa yhden instituution puitteissa käytettiin valtaa häikäilemättömästi?

Väyrynen himoitsee avoimesti valtaa, sellaistakin joka ei kuulu presidentille.  Hän olisi ollut presidenttinä sorkkimassa hallitusneuvotteluja viime keväänä. Hallitusneuvottelut vedetään hallitusneuvottelijan - meillä lähtökohtaisesti vaalien suurimman puolueen puheenjohtajan – johdolla.  Kekkosen saneluvallan aikaan ei ole paluuta.
   *****
Kansa on ailahtelevainen. Menneen maailman kaipaajat voivat valita viime metreillä Soinin, kuten tekivät eduskuntavaaleissa. Väyrynen kyllä tuntee menneen maailman:  hän ratsastaa EU-vastaisuudella (toisin kuin keskusta on toiminut), hän haikailee markkaa ja hän esittää käyttävänsä valtaa asioissa, joissa hän ei varmasti pysty presidenttinä valtaa käyttämään. Vai aikooko presidentti Väyrynen esimerkiksi kävellä kuntien itsemääräämisoikeuden ylitse kuntauudistuksessa? Tässä asiassa Väyrynen on ollut oikea populisti.

Presidentinvaalit ovat myös protestivaalit.  Protestin purkautuminen Väyrysen kautta on Keskustalle ongelma tulevaisuudessa. Väyrynen on täysin eri linjoilla oman puolueensa kanssa keskeisistäkin poliittisista linjauksista. Tätä puheenjohtaja Mari Kiviniemi ei voi ohittaa olankohautuksella. Puheenjohtaja on ollut vaisu koko kampanjan ajan. Miksiköhän?

Kaksilla rattailla ajaminen ei ole tuottanut aikaisemminkaan pitkäjänteistä tulosta. Vanhasen hallituksen uskaliain kriitikko maakunnissa oli silloinen puoluesihteeri  Jarmo Korhonen. Tulos ei ollut kovin mairitteleva viime eduskuntavaaleissa kummallekaan.