On erinomaista, että perustetaan työryhmä pohtimaan lastensuojelun parantamista. Montako työryhmää lastensuojelua on jo pohtinut? Muutama vuosi sitten tuli voimaan uusi lastensuojelulaki, jonka piti parantaa lastensuojelua.  Sitäkin edelsi työryhmä. Miten on käynyt?  Ei kovin hyvin.

Olen ollut Helsingin koillisessa jaostossa vuosia sitten päättämässä lasten huostaanotoista. Yhteinen piirre, joka nousi esiin, että lapset olivat olleet avohoidon piirissä usein aivan liian pitkään.  

Jos lapsilla ja vanhemmilla menee huonosti, sosiaalityöllä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa lapsen todellisuuteen. Kotioloihin.
                                                    *****
Otin yhteyttä uuden lasten lastensuojelunlain valmistelun yhteydessä valmistelijoihin. Viestini oli Helsingin kokemusten pohjalta, että lasten huostaanottokynnys on monissa tilanteissa liian korkea.  Tätä ongelmaa ei ole juuri puitu julkisuudessa, sillä luvut ovat jo nyt dramaattisen korkeita.

Miksi kynnys on korkea? Säästetäänkö rahaa? Kyllä. Laitoshoito on kallista. Sopivia sijaisperheitä ei ole välttämättä tarjolla. Ratkaisu on yrittää perheen kanssa kaikkensa avohoidon toimin. Tämä on avian oikea tavoite, mutta on osattava myös nähdä, kun avohoidon toimet eivät auta.

Kunnissa säästetään kaikesta. Tämä on johtanut sosiaalityössä työpaineiden kasvuun.  On turha syyllistää yksittäistä sosiaalityöntekijää.  He eivät vastaa resursseista eli siitä, että työntekijöitä on tarpeeksi ja heillä aikaa tehdä työtään koko ajan vaikeutuvien perhetilanteiden kanssa. Tästä vastaavat valtuustot ja sosiaalitoimen johto, jonka näpeissä on määrärahojen kohdentamisen valmistelu.

Helsingissä lastensuojelun työntekijöistä on noin 40 prosenttia ja Espoossa noin viidennes päteviä. On syytä mahdollistaa vuosia työtä tehneiden työntekijöiden pätevöityminen. Tässä kaivataan esimerkiksi yliopistolta joustavuutta.
                                         *****
Nyt paneudutaan lastensuojeluun. Hyvä, mutta entä mikä on ennalta ehkäisyn rooli? Kannattaa kaivaa 90-luvun laman leikkausten seuraukset. Laman jäljiltä lastensuojelun paineet ovat kasvaneet.   

Tämä on nähty esimerkiksi Helsingissä. Kiireellisten huostaanottojen luvut, vaikeutuneet lasten ongelmat ja monet muut merkit kertovat karua kieltään.

Samalla pitäisi selvittää neuvolatoiminnan tilaa, päivähoidon ja koulun roolia lapsen elämässä. Mitä merkitsee se, että koulussa ei ole tarpeeksi kuraattoreita eikä ”terkkareita”? Koulukiusaaminen kasvaa.  Häiriöt lisääntyvät, ja heikoimmat tippuvat kelkasta. 

Nämä ilmiöt työntävät lapsia lastensuojeluun. Siihen mennessä moni lapsi on jo rikki ja hajalla. Ajoissa puuttuminen on avain lastensuojelun tilan parantamiseen!