Kolmannes suomalaisista uskoo, että Sdp istuu hallituksessa. Helsingin Sanomien TNS gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan valtaosalla suomalaisista on virhekäsitykset hallituksen kokoonpanosta.

Tämä ei ole uutinen. Asia on ollut tiedossa jo aiempien tutkimusten kautta. Tieto on yhtä hätkähdyttävä aina. Suomalaisten tietoerot ovat syvät.

Tietoisuuteen ovat nousseet vasta tulo- ja terveyserot, mutta tietoeroista ei juuri puhuta. Poliittinen eliitti on tuudittautunut kapeaa osaamista mittaavien Pisa-tutkimusten hyviin tuloksiin.

                                                *****

Parhaiten hallituksen kokoonpanon – ja arvatenkin monet muut yhteiskunnalliset asiat – tietävät toimihenkilöt, johtavassa asemassa olevat ja hyvin koulutetut kansalaiset.

Vähiten oikeaa tietoa hallituksen kokoonpanosta on työväestöön kuuluvilla ja nuorilla. Vasemmistoliiton, Sdp:n ja perussuomalaisten kannattajista huolestuttavan suuri osa pitää demareita hallituspuolueena.

Kiinnostavaa olisi ajaa ristiin tiedot tuloista, koulutustasosta, terveydestä ja muista tulo- ja terveyseroja mittaavista asioista. Hyvin todennäköisesti  tietämättömyydellä on yhtäläisyyksiä tulo- ja terveyserojen kanssa.

Samat ryhmät kärsivät tietovajeesta kuin pienistä tuloista ja heikosta terveydestä. Luokkaerot ovat vain syventyneet, etenkin nuorten ja ikäihmisten keskuudessa.

                                                *****

Politiikan tutkija ja tietokirjailija Tommi Uschanov siirtää vastuun poliitikoille (HS 21.3.). Helpointa on syyttää puolueita. Moni muukin voisi katsoa peiliin.

Miksi media on kiinnostunut pääosin politiikan pintailmiöistä enemmän kuin kertomaan politiikan eroista? Miksi kouluissa kavahdetaan politiikkaa? Miksi julkista tilaa saa käyttää rajoitetusti kampanjointiin? Miksi poliittisille puolueille asetetaan porttikieltoja julkisiin tiloihin tai nostetaan vuokraa poliittisten tilaisuuksien järjestäjille? Miksi kauppakeskukset kieltävät tai rajoittavat kampanjointia? Miksi ihmiset eivät uskalla kertoa taustastaan pelätessään painostusta?

Luetteloa voisi jatkaa. Joka puolella yhteiskunnassa tulee rajoja vastaan poliittiselle esiintymiselle. Puolueiden pääsyä paikkoihin, joissa ihmiset kulkevat, rajoitetaan. Tuntuu, että politiikka on tartuntatauti, jonka leviämistä pelätään.

On helppo syyttää puolueita Uschanovin tapaan, kun se politiikan arki ei ole tiedossa.