Vihreiden entisen kansanedustajan, nykyisen vapaan kirjoittajan Osmo Soininvaaran hyökkäys sosiaalipolitiikkaa kohtaan sattuu kiinnostavaan ajankohtaan.

Eduskuntavaalit ovat ensi huhtikuussa. Sopivammin ei voisi sattua kirjan julkistaminen. Oikeiston piirissä on viritetty laajasti keskustelua valtion talouden tasapainottamisesta, joka selkokielellä merkitsee hyvin todennäköisesti sosiaalisten etuuksien ja julkisten palvelujen leikkaamista.
 
Soininvaara on nostanut vahvasti esiin – kokoomuksenkin hellimän – kannustavuusajattelun. 90-luvun laman aikaan kannustavuudella perusteltiin sosiaaliturvan leikkauksia.
 
Kannustavuusajattelun lähtökohtana tuntuu olevan, että ihmiset ovat omaa etuaan ajavia sosiaaliturvankeinottelijoita.
                                                                 ****
Soininvaara on oikeassa, että Suomessa sosiaalietuuksien ja palkkatyön yhteensovittaminen on mahdotonta ja/tai byrokraattista. Sosiaaliturvan pitäisi sopeutua joustavammin ihmisten eri elämäntilateisiin. Esimerkiksi opiskelu, lasten hoito, osittainen työkyvyttömyys tai vammaisuus saattavat estää kokopäiväisen työn. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista tarvitaan.
 
Tarvitaan myös työpaikkoja. Tällä hetkellä on lähes 60 000 pitkäaikaistyötöntä. Ei voi olla niin, että he kaikki ovat työttöminä sosiaalipolitiikan kehnouden vuoksi tai hyödyntääkseen sosiaaliturvan aukkoja. 
                                                                 *****
Pakko myös kysyä, että haluaako Soinivaara Suomeen pienipalkkaisten köyhien joukon? Hän arvostelee sosiaalipolitiikkaa siitä, että pienipalkkaisia töitä ei kannata ottaa vastaan. Ennemmin kannattaa Soininvaaran mukaan pullojen keräily ja sosiaaliturvalla eläminen. Täytyy sanoa, että näkemäni pullojen kerääjät ovat näyttäneet eläkeläisiltä, eivätkä työikäisiltä työstä lusmuilijoilta.
 
Suomesta on myös kadonnut valtava määrä työpaikkoja. Jos Ruotsissa ja monissa muissa maissa metroasemilta löydät lipunmyyjän, et sitä kyllä Helsingistä löydä. Suomesta on tullut itsepalveluyhteiskunta. Ja siihen suuntaan ollaan enemmän menossa. Viimeisintä huutoa on itsepalvelu neuvolakäynnin yhteydessä.
                                                                 *****
Sata-komitean työ epäonnistui päätavoitteessaan. Tavoitteena oli muun muassa köyhyyteen puuttuminen ja sosiaaliturvan selkiyttäminen. Nämä eivät toteutuneet. Huomattavasti olisi päästy eteenpäin, jos työttömyysturvaa ja asumistukea olisi korotettu. Lapsiperheiden köyhyyteen tulisi puuttua vielä erikseen.
 
Sata-komitean sisäisiin mittelöihin on vaikea ottaa kantaa. Vasemmistoliitossa arvioimme työn valmistuttua, että suurin este oli se, että tuolloin Vanhasen johtama hallitus ei halunnut satsata uudistuksiin lainkaan rahaa.
                                                                 *****
Kiinnostava episodi on Satakomitea – Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa –kirjan arvostelu Helsingin Sanomissa 9.11. Kirjan tekemisessä mukana ollut Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo ei säästele ylisanoja kehuessaan Soininvaaran teosta. Kukapa se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse.