Porvarihallitus söi eväänsä yhdessä kaudessa.  Hallitus on saatava vaihtoon. Ennenaikaisiin vaaleihin ei ole – ainakaan vielä – syytä. Ensi kevään vaalien jälkeen on vaihdon paikka.

 

Koko kautensa hallitus on rypenyt erilaisissa sotkuissa. Viimeksi on setvitty kansanedustaja Marja Tiuran ministeripyrkimyksiä ja loikkaushaluja. Kokoomus toki rakensi palomuurin Tiuran ja puolueen välille: Tiura selvitköön kuten parhaaksi näkee.

 

Tämä ei poistanut myös kokoomukseen kohdistuvia epäilyjä. Mitä tapahtui hallitusneuvotteluissa?

 

Hallitukseen on liitetty tiiviisti erilaisia kyseenalaista mainetta niittäneitä liikemiehiä. Toimittaja Eija Kallioniemi kysyy aivan oikein viikonlopun Ilta-Sanomissa: ”Keneltä Arto Merisalo, linnassa istunut liikemies sai valtakirjan häärätä politiikassa?” Ei ainakaan kansalaisilta.

 

Joukko liikemiehiä päätti jo vuosia sitten, että se ”auttaa” Suomeen porvarihallituksen syntymistä. Näinhän tapahtui. Vaalikampanjan aikana rahaa ohjattiin ehdokkaille, joiden panos-tuotos arvioitiin parhaaksi.

 

Tätä sotkua selvitettiin median voimin pitkään ja perusteellisesti. Missä viipyy selvitys hallitusneuvottelujen kulusta?

 

Nyt on syytä selvittää samalla perinpohjaisuudella näiden samaisten rahoittajien vaikutus hallituksen kokoonpanoon ja hallitusohjelman sisältöön. Mitä kytköksiä on mahdollisesti syntynyt tai jäänyt syntymättä?

 

Onko tapaus kansanedustaja Tiura vain jäävuoren huippu? Katsottiinko vain yksi poliitikko lobbaamisen arvoiseksi? Ei varmasti. Ketä muita lobattiin ja millä tuloksilla?

 

Suomea on pidetty varsin korruptiovapaana maana. Merkit viittaavan nyt kyllä aivan muuhun. Näyttää, että yksittäisillä lobbareilla on ollut liikaa tilaa häärätä porvarihallituksen muodostamisessa vuonna 2007 ja sitä ennen vaalikampanjan aikaan.