Vanhusten huono kohtelu on noussut voimallisesti julkiseen keskusteluun. Vanhuslain ja hoivan parantamisen lisäksi on keskusteltava myös kokonaisvaltaisesti vanhusten ja ikääntyvien oikeudesta hyvään elämään. Alla on muutamia näkökulmia keskustelun pohjaksi.

******

Hoito kuuluu jokaiselle iästä riippumatta. Korkea ikä ei saa olla este hyvälle ja asiantuntevalle terveydenhoidolle. Mitä nopeammin ikääntyvä saa tarvitsemansa hoidon sitä paremmin hän pärjää kotonaan.
 
Palvelumaksut on pidettävä matalalla tasolla: palveluja käyttävät ikäihmiset ovat pienituloisia. Palvelumaksut eivät saa asettua esteeksi terveyspalvelujen, lääkkeiden ja kotipalvelujen käytölle. Vanhainkodissa tai muussa laitoksessa on jäätävä tarpeeksi omaa käyttövaraa.
 
On sitouduttava pitämään sosiaali- ja terveyspalvelumaksut maksukyvyn rajoissa. Suomalaiset maksavat jo nyt monia EU-maita enemmän palveluistaan.
 
Kaikessa hoidossa terveyskeskuksissa, sairaaloissa, hammashoidossa ja muussa hoidossa on huomioitava ikääntyvien erityistarpeet. Ikääntymiseen erikoistuneen geriatrian, psykogeriatrian ja gerontologisen sosiaalityön on oltava mukana kehittämässä ikääntyvien hoitoa.
 
Päivittäin kiusaavat kivut ovat yllättävän yleisiä jo 60 vuotta täyttäneillä. Terveydenhoidossa on kiinnitettävä huomioita kipujen lievittämiseen ja hoitamiseen. Elämänlaatu paranee olennaisesti.
 
Muistisairauksien pikaiseen diagnoosin tekemiseen kiinnitettävä erityistä huomioita. Oikealla lääkityksellä siirretään laitoshoitoa yhdestä kahteen vuotta, ja ennen kaikkea parannetaan elämänlaatua. Ikääntyviä on tuettava päihdehoitoon hakeutumisessa.
 
Ikääntyvien sairauksien ehkäisyyn ja elinvoimaan panostettava
 
Ikääntyvien aktiivisen elämänotteen ja toimintakyvyn säilyminen on elintärkeää. Ikääntyvien psyykkiseen hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomioita. Yksinäisyyden ja ahdistuksen tunteet lisääntyvät iän myötä. Moni 75-vuotias kokee masennuksen ja ahdistuksen tunteita.
 
Sosiaalisilla suhteilla on erittäin suuri merkitys elämänlaadulle. Ikääntyvien yhteydenpito ystäviin ja osallistuminen vapaa-ajanharrastuksiin pitää mahdollistaa. Suomalainen hoitokulttuuri nojaa muita Pohjoismaita enemmän psyykenlääkkeisiin. Lääkkeiden sijaan on tuettava sosiaalisia suhteita ja muita elämänlaatua vahvistavia asioita.
 
Vapaaehtoinen ja ohjattu kuntoilu ja terveysliikunta tuottavat vireyttä. Terveysliikunta tulee olla kaikkien tavoitettavissa. Ikääntyvien terveysliikuntaan tulee kehittää valtion tukema liikuntaseteli. Liikuntaseteliä voisi käyttää palvelujen hankkimiseen muun muassa kolmannelta sektorilta.
 
Kuntoutusta on kohdennettava nykyistä kattavammin ikääntyville. Valtaosa ikääntyvistä ei saa kuntoutusta, vaikka he hyötyisivät siitä. Esimerkiksi lievää tai keskivaikeaa dementiaa sairastaville ei kohdenneta kuntoutusta.
 
Apua saatava kotiin tarvittaessa
 
Joka kolmas 60 – 74-vuotias, joka toinen 75-vuotias ja 30 prosenttia kaikista 80 vuotta täyttäneistä tarvitsee apua kotona selviytymiseen. Kotona asumisen tukeminen edellyttää kotipalvelujen kehittämistä.
 
Kotona selviytymistä on tuettava kunnan järjestämillä terveys- ja sosiaalipalveluilla, lyhytaikaisella hoidolla ja muilla tukipalveluilla. Muistisairaiden kotihoitoa on kehitettävä.
 
Vanhusten kotona tapahtuvan kaltoin kohtelun tunnistamiseen on kehitettävä keinoja sosiaali- ja terveyspalveluissa.
 
 
Omaishoidon oltava inhimillistä hoitajalle ja hoidettavalle
 
Omaishoitajien elämäntilanne on rankka, ja omaishoidon on tapahduttava aina vapaaehtoisuuden pohjalta. Yhteiskunta ei voi siirtää vastuutaan hoivasta ja hoidosta läheisille.
 
Moni omaishoitaja jää vaille taloudellista tukea eikä tukipalveluja ole tarpeeksi. Omaishoidon tuki on siirrettävä valtion maksettavaksi Kelalle.
 
Kunnan tulee järjestää omaishoitajien tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut, lyhytaikainen hoito tarvittaessa sekä omaishoitajalle kuuluvat vapaapäivät.
 
Omaishoitajia on kohdeltava yhdenvertaisesti, ja heille on taattava mahdollisuus vertaistukeen. On kehitettävä tukijärjestelmä, joka mahdollistaa kodin muutostyöt hoitoa vastaavaksi.
 
 
Lähipalvelut, esteetön asuminen ja ympäristö on turvattava
 
Ikääntyville lähipalvelut ovat tärkeitä. Lähellä sijaitseva posti, pankki, lääkäri, Kela, liikunta-, kulttuuri- ja muut palvelut lisäävät elämänlaatua. Joukkoliikenteen on tuettava palvelujen saantia.
 
Ympäristö on suunniteltava siten, että ikääntyvä voi liikkua helposti ja turvallisesti. Esteetön ympäristö palvelee myös kaikkia vauvasta vaariin.
 
Asumisen on tuettava kotona asumista. Hankalat portaat, hissittömyys, puutteellinen pesutila ja kylpyhuone rajoittavat ikäihmisen kotielämää. Asuntojen muuttamista sopivaksi ikäihmisten asumiseen on tuettava.
 
Asuntopolitiikkaa on suunniteltava siten, että joustava siirtyminen ikäihmisen tarpeita vastaavaan asumiseen on mahdollista. Tarjolla on oltava myös palveluasuntoja ja vanhainkotipaikkoja tarpeen mukaan.
 
Sukupolvivastuun politiikka – visio ikääntyvien hyvinvointiin
 
Tarvitaan sukupolvivastuun politiikkaohjelma. Väestön ikääntyminen on nähtävä voimavarana, josta koko Suomi hyötyy. Hallituksen tulee suunnata katseensa tulevaisuuteen väestön ikääntymisen näkökulmasta.
 
Ohjelmassa tulee hakea keinoja yli sukupolvien tapahtuvan yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen ja vastuun lisäämiseen.
 
Ikääntyvän väestön on saatava oma osuutensa tulonjakokakusta, palveluista ja muusta yhteiskunnan hyvästä. Heille on taattava mahdollisuus aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen päätöksenteossa.
 
Ikääntyvä väestö on voimavara, joka osallistuu yhteiskuntaan omien voimiensa ja voimavarojensa mukaan, ja kantaa vastuuta tulevaisuudesta yhdessä muiden väestöryhmien kanssa.
 
Työelämästä siirtyvän väestön ”hiljaisen tiedon” ja osaamisen siirtäminen seuraavien sukupolvien käyttöön on etenkin suurten ikäluokkien eläköityessä on erityisen merkittävää.