Hallitus antaa tiedonantonsa keskiviikkona. Eduskuntakeskustelu tuskin hätkähdyttää analyyttisyydellään tai uusilla argumenteilla. Hallitus vetää koko opposition ”samaan veneeseen”.

 

Hallitus saa luottamuksensa ja jatkaa. Kokoomus ja vihreät ovat jo tukensa hallitukselle ja pääministeri Vanhaselle ilmoittaneet. RKP on pysytellyt ”viisaasti” hiljaa sivussa.

 

Mutta entä sitten? Kansalaisten luottamus ei palaudu.  Luottamus ei ole yhdestä laista kiinni. Vain poliitikot uskovat tähän. Vihreät Sinnemäen johdolla ja Keskustan Vanhanen ovat aloittaneet kilpajuoksun siitä, että kenen johdolla nyt valmistellaan uutta puoluerahoituslakia.

 

Sekä Vihreät että Vanhanen ovat puolustaneet hallituksessa pysymistään sillä, että ”heidän johdollaan” valmistellaan uutta puoluerahoituslakia. Pisteet taitavat tippua kokoomuksen laariin, kunhan lain sisältö aikanaan päätetään.

 

Merkittävin yksittäinen seuraus on, että yksilöimätön, ylipäänsä puolueisiin kohdistuva kriittisyys kasvaa. Tämä näkynee seuraavissa vaaleissa vahvana passivoitumisena, liikkuvien äänestäjien kasvamisena ja suoranaisena vihamielisyytenä vaaleja, poliitikkoja ja puolueita kohtaan.

 

Vaalirahoituskeskustelussa muun muassa pääministeri Vanhanen – keskustan vaalisoppaa – tasoitellakseen on nielaissut Soinin lanseeraaman koukun ”vanhoista puolueista”. Vihreät ovat olleet tässä samassa linjassa syyttämässä ”vanhoja puolueita”. Oikeistopopulismi kerää tästä pinnat  vajaan kahden vuoden päästä eduskuntavaaleissa.

 

Myös kansalaisjärjestöjen etäisyyden otto puolueita kohtaan kasvanee? Kuinka moni kansalaisjärjestö enää ”uskaltaa” leimautumisen pelossa järjestää vaalitilaisuuksia? Aikaisemmin moni kansalaisjärjestö on pyytänyt useiden puolueiden ehdokkaita vaalipaneeleihin. Harkinta tässä kasvanee, keskustelu kaventunee.

 

Myös virkatehtävissä ja ylipäänsä politiikan ja puolueiden ulkopuolella työtä tekevien kansalaisten halu pitää etäisyyttä kannattamiinsa aatteellisiin suuntauksiin kasvanee. Aikaisemmin sitoutuminen vasemmistoon on koettu leimaavaksi, jopa esteeksi työmarkkinoilla. Toteutuuko tämä ilmiö nyt myös oikeistopuolueisiin sitoutuneilla?

 

Poliittisiin mandaatteihin sidotuista paikoista ja viroista on hyvä päästä eroon. On kuitenkin kohtuutonta, jos osallistumisesta puoluetoimintaan (=osallistumista kansalaisyhteiskunnan toimintaan) tulee kirosana. Tämä kasvattaa välillisesti virkamiesvaltaa, jos puolueilla ei ole eri alojen asiantuntijuutta käytössä.