”Hyvät uudistukset epäonnistuvat, jos ihmiset eivät kuule mitään muuta kansanedustajistaan ja kunnallispoliitikoistaan kuin heidän väärinkäytöksiään”, kirjoittaa Polly Toynbee The Guardianissa (27.7).

 

Tutkimukset Britanniassa osoittavat, että ihmiset kokevat elämänsä menevän parempaan suuntaan. He eivät näe tällä yhteyttä politiikkaan. He kyllä kytkevät heikosti menevät asiat ja poliitikot yhteen.

 

Toynbee kysyy, että mitä politiikalle tapahtuu, jos ihmiset eivät usko edes omin silmin näkemiään ja kokemiaan parannuksia. Mitä tapahtuu demokratialle, jos ihmiset kokevat politiikan olevan pelkkää ”paskaa” ja väärinkäytöksiä?

 

Toynbee osoittaa sormella mediaa: yksi ulkomainen  ja pari muuta veropakolaisena elävää lehtiparonia eivät ole kiinnostuneita brittiläisestä arkitodellisuudesta.

 

                              *****

Toynbee siteeraa pariakin tutkimusta, joiden mukaan kansalaisten huoli esimerkiksi koulutuksesta, nuorten huumeiden käytöstä ja hengailusta ovat vähentyneet. Yleinen tyytyväisyys on noussut 80 prosenttiin, ja verotuksesta huolissaan on vain muutama prosentti. Eniten ihmisiä huolestuttaa talous.

 

Tutkimuksista löytyy yksi asia ylitse muiden: luokka-asema määrittää elämää.

 

Köyhät asuvat köyhien naapurissa, menevät keskenään naimisiin ja ovat köyhiä vielä eläkkeelläkin. Hyvätuloisten lapsilla on jo kolmivuotiaina vähintään kaksikertaiset valmiudet kouluun verrattuna pienituloisten lapsiin. Viisivuotiaina hyvätuloisten perheiden lapsilla on  kaksikertainen sanavarasto.

 

Sosiaalinen liikkuvuus on heikkoa, ja epätasa-arvoisuus sementoituu elinikäiseksi. Tähän elämään eivät poliitikot saa otetta, vaikka parannuksia tapahtuukin. Yleinen epätasa-arvon kokemus peittää kaiken muun.

                                     *****

Myös Suomessa politiikka on monien mielestä yhdentekevää tai oman edun tavoittelua. Vaalirahasotkut, tekstarikohut, ihmissuhdeseikkailut ja muut yhtä vähän politiikalle kyseenalaista mainetta niittäneet sotkut vieroittavat tehokkaasti ihmisiä politiikasta.

 

Skandaalit ovat median lempikauraa. Vallan vahtikoirat tekevät demokratialle karhunpalveluksen ei paljastaessaan vääryyksiä, vaan keskittyessään vain vääryyksiin.

 

Politiikasta on tullut kevyttä mediapeliä, jatkuvaa nyrkkeilyottelua, jossa yritetään hakata naapuri mustelmille. Poliitikot käyvät armotonta kamppailua julkisuudesta. Media on ainut varteenotettava kansalaisten kohtaamispaikka – vielä.

 

Toynbee esittää mielenkiintoisen huomion: ”blogijulkisuus” on lisääntynyt valtavasti, mutta informaatiota politiikasta se ei ole vahvistanut. Päinvastoin: politiikan vastaisuus rehottaa entistä pahemmin. Briteissä löytyy kyllä aineksia: poliitikot ovat erikoistuneet kulukorvauksilla keinotteluun.