Aluksi terveisiä Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksesta. Täällä haetaan vaihtoehtoa vaihtoehdottomalta näyttävään politiikkaan.

Ensi vuoden budjettiliihi lähestyy. Mitä lähemmäksi budjettiriihtä tullaan sitä enemmän hallituksen nokkamiehet puolustuvat kaikille ripoteltavia veronkevennyksiä, joista hyötyvät vain hyvätuloiset. Viimeksi asialla oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi.

Ministerit Katainen ja Vanhanen puhuvat yhtä ja tekevät toista. Puheet sosiaalisesta hallituspolitiikasa ovat silkkaa huuhaata, jolla propagoidaan hallituksen epäsosiaalisen politiikan puolesta. Julksisuus yleensä nielaisee syötin nikottelematta. 

Keskusteluagenda - ja myös politiikka - näyttää vaarallisen vaihtoehdottomalta.  Verokeskustelu on tästä oiva esimerkki. Vaihtoehdot jäävät keskustelussa marginaaaliin.

Vaihtoehdottomuuden politiikassa myös vaikutusten arviointi jää sivuun. Nyt on syytä puhua veroalen hyötyjistä (=rikkaat ja hyvätuloiset) ja häviäjistä (=pieni- ja keskituloiset sekä tulonsiirroilla elävät). Aikaisemmin tämä asia ei ole ollut kovin selkeä hallituspuoluedemareillekaan.

On puhuttava myös aidosta veroremontista. Yksi juonne tässä pitää olla pääomatulojen verotuksen nostaminen samalle viivalle palkkaverotuksen kanssa. Samalla on tulovertotuksen alarajaa nostettava vähintään kymppitonniin. 

Nyt työmarkkinatuella olevat joutuvat hakemaan sossulta rahaa toimeentulotukena verojen maksuun. Eihän tässä ole järkeä.