Hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle antaa vain osalle kaikkein pienituloisimmista. On hyvä, että pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempainrahaa sekä kuntoutusrahaa nostetaan edes työmarkkinatuen tasolle. Tiedossa on, että työmarkkinatuellakin olevista moni joutuu hakemaan toimeentulotukea, koska rahat eivät riitä asumiseen, ruokaan ja muuhun elämiseen.

Askel oli oikean suuntainen, mutta korotukset riittämättömiä. Minimitaso olisi pitänyt olla vähintään kansaneläkkeen taso (noin 560 euroa), joka ei edes ylitä tilastollista köyhyysrajaa. Lapsilisien korottaminen kolmannesta lapsesta kymppi per kuukausi menee monilta perheiltä siihen, että toimeentulotukea vähennetään samalla summalla eli käteen ei jääkään mitään.

Ministeri Katainen on väittänyt kohdentamista reiluksi. Annetaan harvoille, että on jotain jaettavaa eikä ripotella pikkusummina kaikille. Poliitikasta on tullut yhä enemmän retoriikkapolitiikkaa: näennäisillä hyvillä teoilla oikeutetaan ne teot, jotka jätetään tekemättä.

Hallitus ei paranna tosiasiallisesti pienituloisten asemaa. Eriarvoisuus ja tuloerot jatkavat kasvuaan. Myös keskituloiset jäävät - verohelpotushehkutuksesta huolimatta - vähälle. Päivähoitomaksut, ruoka, asuminen, energia ja muut elinkustannukset kallistuvat, ja raskainta tämä on pieni- ja keskituloisille.
                                                                     
Työttömät on aivan oma lukunsa. Oikeistohallituksen ideologian mukaan työttömät työllistyvät mitä enemmän heitä rangaistaan. Työttömät eivät hyödy mitään verohelpotuksista eivätkä päivärahojen korotuksista. Muutamalla lisäkymmenellä sentillä ei saa edes maitolitraa!
                                                               *****
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen hehkutti, että valtiovarainministeriön budjetti on muttunut hyvään suuntaan. Radiokommenteissaan on puhui "oppostiosta" ja "oppostion" tyytyväisyydestä. On syytä muistaa, että oppostio ei ole yhtä kuin SDP. Demarit eivät voi syleillä koko oppositiota kuoliaaksi retoriikallaan.

Toisaalta vähän ihmetyttävät Demarissa torstaina olleet huomattavasti kriittisemmät  Urpilaisen verokannat. Onko "omalle kentälle" "omassa lehdessä" viesti tahattomasti huomattavasti kriittisempi kuin valtamediassa samana päivänä? Saundi oli aivan erilainen.

Vasemmistoliitto esittää omat vaihtoehtonsa budjettiin eduskuntakäsittelyyn. Pieni- ja keskituloisille verohelpotusten kohdentamista vaatineet vihreät ja keskusta taipuivat kokoomuksen taakse budjettiriihessä. Mitään riitasointuja ei kuulunut enää tiedotustilaisuudessa. Entä eduskunnassa? Taipuvatko kansanedustajat eduskunnassa hallituksen taakse. Kyllä vain. Vaatimukset jäivät julkisuuspeliksi.
                                                            *****
Politiikassa agendalla oleva Georgian kriisi saa mitä kummallisimpia lieveilmiöitä ja kuohuntaa kotimaan poliittisella hiekkalaatikolla. Ulkoministeri Stubb (= kokoomuksen pyrkimykset) on valjastanut kriisin puolueen Nato-pyrkimysten vahvistamiseen. Puolustusministeri Häkämies (kok) vaati jo puolustusmäärärahojen korottamista vedoten kriisiin, johon onneksi hallitus ei taipunut.

Myös presidentti Halonen on saanut osansa. Hän osallistumisensa EU:n Georgia-kokoukseen on kyseenalaistettu vedoten Suomen ETYJ-puheenjohtajuuteen ja ulkoministerin rooliin neuvotteluprosessissa. Vaikka tälläkin on perusteensa , mutta ulkopolitiikan marssijärjestyksen muuttaminen kriisitilanteessa ei tunnu perustellulta. Etenkin kun Suomessa ulkopolitiittisessa päätöksenteossa presidentillä on yleensä ajateltu olevan merkittävä rooli kriistitilanteissa (nykyistenkin valtaoikeuksien aikana).

On ymmärrettävää, ettei prsidentti Halonen ole esiintynyt kovin näkyvästi julkisuudessa. Hänen yhteydenpitonsa ulkoministeriin ja pääministeriin tuntuu toimineen, ja hänellä on ollut myös "kulissien takaista" yhteydenpitoa eri tahoille. Olisvatko julkiset kannanotot  edistäneet  prosessia? Etenkin, kun Suomella on ETYJ-puheenjohtajajuus, jossa toimijana on ulkoministeri. Median kritiikki tuntuukin välillä kohtuuttomalta.